Blizzard teki sen taas
MOBA-genressä on julkaistu lukemattomia pelejä. League of Legends ja DOTA 2 takovat hillittömiä summia rahaa siitä huolimatta, että ne ovat suunnilleen yhtä helposti lähestyttäviä kuin radioaktiivinen piikkisika. Amerikkalaisella Blizzardilla on ollut tapana ottaa pienen porukan ihmepelejä ja tehdä niistä sitten koko kansan versioita. Tuorein tapaus, Heroes of the Storm, yrittää samaa MOBA-genressä – ja mielestäni myös onnistuu siinä.
En ihmettele, että MOBAt ovat niin suosittuja. Ne tarjoavat nopeatempoisen ja haastavalla tavalla tyydyttävän roolipelikokemuksen minikokoon puristettuna. Ideana on, että kentän kummassakin päässä on tiimin tukikohta, jota vastapuoli yrittää kovasti tuhota. Tukikohtien välissä kulkee kaistoja, joita pitkin tekoälyn armeijat marssivat kohti taistelua. Armeijat ovat täysin tasaväkisiä, eivätkä ne pääse puusta pitkälle, elleivät pelaajat saata niitä eteenpäin.
Pelaajat – joita on kummassakin tiimissä viisi – tarvitsevat tekoälyn ohjaamia armeijoita toimimaan puskurina itsensä ja vastustajan linnakkeeseen johtavaa tietä suojaavien tykkitornien väliin.
Näin muodostuu kiivastempoinen pelikokemus, jossa pelaajat kepittävät vuoroin pataan tekoälyn mosureita ja vastapuolen pelaajia. Vauhtia, vaarallisia tilanteita ja voiton riemua 20 minuutissa. Tästä on helppo pitää!
Yllä oleva kuvaus pätee toki Heroes of the Stormiin siinä missä suunnilleen kaikkiin muihinkin genren peleihin. Jutun jujuna on kuitenkin aina ollut se, että perusidea edustaa vain promillea siitä, mitä pelaajan tulisi osata, tietää ja hallita pärjätäkseen pelissä. MOBAt asettavat perinteisesti valtavasti vastuuta koko tiimin menestyksestä jokaisen pelaajan kaikille tempuille, sillä yksikin väärä liike voi tarkoittaa tappiota – ei nyt eikä ei vartin päästä, vaan ehkä puolen tunnin kuluttua. Kun omat tiimikaverit vielä muistavat taatusti mainita asiasta, ei ole ihme, että genre on vaikeasti lähestyttävä.
Heroes of the Storm eliminoi ongelman sillä perinteisellä Blizzardin tyylillä: virtaviivaistamalla. Monia peliä normaalisti hankaloittavista muuttujista on joko poistettu tai yhdistelty. Pelaajat eivät esimerkiksi kerää kokemuspisteitä henkilökohtaisesti vaan tiiminä. Täten sillä ei ole niin kamalasti väliä, jos yksi pelaaja on vähän muita hitaampi tai kokemattomampi.
Samaten MOBA-peleistä tutut varusteet ja niiden ostelu puuttuvat kokonaan. Tilalla on kykypuu, josta saa ostaa muutaman kokemustason välein uusia juttuja. Käytännön lopputulos on sama. Pelaajat saavat kustomoida hahmoaan ja valita, haluaako olla esimerkiksi parempi parantaja vai vahingontekijä, mutta pienemmällä riskillä siitä, että tietämättömyyttään tekeekin täysin epäpelattavan hahmon.
Eivät tuunaukset toki siihen lopu, mutta pointti tuli selväksi: Blizzard on pyrkinyt tekemään pelin, jota voi pelata ilman satojen tuntien alkuopettelua.
Heroes of the Storm ei kuitenkaan ole mikään vauvelin eka MOBA, vaikka onkin toki selvästi simppelimpi kuin vaikka DOTA 2. Pelistä löytyy yhä runsaasti hahmoja – kirjoitushetkellä reilut 30 –, joista jokaisella on oma pelityylinsä. Joku tekee vahinkoa, toinen parantaa tiimiään, kolmas häiritsee vastustajia ja vetää vahinkoa puoleensa ja neljäs tekee vähän kaikkea.
Blizzardin pelistä kun on kyse, hahmot on lainattu sellaisenaan tunnetuista firman peleistä. World of Warcraftin sankarit pääsevät siis ottamaan yhteen Diablo-pelin paholaisen tai vaikka legendaarisen SNES–klassikko The Lost Vikingsin kolmen viikingin kanssa. Niitä siis pitäisi osata ohjata kerralla.
Erinomaisena oivalluksena pelin jokaisesta seitsemästä kartasta löytyy oma jipponsa, joka on samalla avain voittoon. Joskus kerätään kartalta kultarahoja, joilla saa lahjottua kummitusmerirosvon tykittämään vastustajien linnaketta kanuunoilla. Toisinaan taas pidetään hallussa vihollislinnaketta vahingoittavia temppeleitä.
Oli jippo mikä tahansa, sillä on kaksi tarkoitusta. Ensinnäkin se fokusoi peliä. Pelaajien täytyy tietyin väliajoin tehdä juttuja, mikä pakottaa tiimimatseihin ja aktiiviseen pelaamiseen. Toiseksi se asettaa peleille edes jonkinlaisia kestorajoituksia. Heroes of the Stormin pelit ovatkin paljon lyhyempiä kuin vaikka DOTA 2:ssa, sillä Heroesissa puolen tunnin peli on jo pitkä, DOTA 2:ssa poikkeuksellisen lyhyt. Tämä auttaa hämmentävän paljon, sillä ikävinkin turpasauna on ainakin pian ohi.
Toki kolikon kääntöpuolena Heroes of the Storm vaatii tiimityötä. Jos tiimi mokailee, sitä ei voi oikein itse paikata omalla yksilösuorituksellaan, sillä koko tiimi voittaa tai häviää yhdessä. Sellaisia tilanteita ei voi tapahtua, joissa yksi tyyppi farmaa itselleen miljoona kultaa, ostaa kaupan tyhjäksi ja sitten pyyhkii lattiaa vastustajan tiimillä. Tämä on sangen turhauttavaa, jos tiimi ei puhu eikä tee tiimityötä.
Olen itse hurahtanut Heroes of the Stormiin totaalisesti. Aktivoiduin pelaamaan sitä kunnolla vuodenvaihteen kieppeillä muutaman kaverin päästyä mukaan peliin, ja sen jälkeen matseja on kertynyt useita satoja. Aiemmin pelasin DOTA 2:ta ja League of Legendsiä, koska parempiakaan vaihtoehtoja ei ollut, mutta Heroesin jälkeen en ole katsellut taakseni.
Mielestäni Heroes of the Storm saavuttaa nimittäin aika täydellisen tasapainon syvyyden ja sujuvuuden välillä. Pelissä riittää opittavaa, ja hyvä pelaaja vetelee turpaan huonoa 99 kertaa sadasta, mutta huonollakin on tilaisuus oppia. Kokonaisuuksia pystyy hahmottamaan nopeammin, ja hävityn pelin jälkeen on yleensä mahdollista tajuta, miksi peli hävittiin.
Pidän hirveästi siitä, että pelin hahmovalikoiman joukosta löytyy vähän jotain jokaiselle. Jos vaikka pitää parantamisesta, erilaisia parantavia hahmoja on useita, kukin omalla tyylillään ja painotuksellaan. Omien suosikkien löytämiseen menee ehkä hetki, mutta toisaalta olen itse huomannut, että useimmilla hahmoilla on kiva pelata.
Toki kynnys kokeilla on myös hyvin matala, sillä genren perinteiden mukaisesti Heroes of the Storm on ilmainen peli – ainakin kokeilla. Rahoitusmallista lisää laatikossa, sillä siinäkin on ongelmansa. Mutta ongelmat on tehty ratkottaviksi ja verkkopelit päivitettäviksi. Voin jo nyt noin 300 pelatun pelin jälkeen todeta, että Heroes of the Storm on tällaisenaankin erinomaisen tervetullut sekä paikkansa ansainnut lisä ja ilmanraikastaja koko genressä. Uskon, että Blizzardin tyylille uskollisesti se on vuoden päästä vielä selvästi parempi, mutta mukaan voi hypätä täysillä jo nyt.