Hitman 3 -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden helmikuun 2021 numerossa 219. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Salamurhatrilogia huipentuu
IO Interactiven uusi Hitman-trilogia on saanut päätösosansa. Tanskalaisstudio tuskin hylkää tunnetuinta peliään kokonaan jatkossakaan, mutta kehittäjien mukaan kyseessä on joka tapauksessa yhden aikakauden päätös niin IO:lle kuin pelisarjallekin.
Hitman-sarjalta ei ole totuttu odottamaan paljoakaan tarinallisesti. Sillä on toki ollut alusta alkaen taustatarina, mutta päähuomio on keskittynyt luovaan salamurhaamisella leikittelyyn. Uusi trilogia on kuitenkin onnistunut punomaan kiinnostavan tarinan jäyhän agentti 47:n ex-työnantaja ICA:n, Providence-salaseuran ja päähenkilöiden menneisyyden ympärille. Toinen osa pudottikin lopussa melkoisen pommin, joka jätti odottamaan mielenkiinnolla trilogian päätöstä.
Vaikka tarina on kiinnostava, Hitman 3 rakentuu edellisosien tapaan irtonaisten tuntuisten tehtävien varaan. Kuusi tehtävää kuljettaa kaljupäistä sosiopaattia ympäri maailman vaihtelevissa ympäristöissä varjoissa toimivien pahisten perässä. Juonta täydennetään kyllä tehtävien aikana kerrottavilla pientarinoilla, mutta oikeasti se etenee tehtävien välillä näytettävissä videoissa, jotka ottavat aikamoisia harppauksia käänteestä toiseen. En halua paljastaa juonta, mutta trilogia saa kyllä lopulta tyydyttävän loppuratkaisun katkonaisuudestaan huolimatta.
Sijainnit ovat olleet Hitman-trilogian todellinen tähti, ja näin on myös kolmannessa osassa. Se kuljettaa palkkamurhaajaa maailmanympärysmatkalle dubailaiseen pilvenpiirtäjään, englantilaiseen kartanoon, Berliinin laitamilla sijaitsevan teollisuusrakennuksen yökerhokompleksiin, kiinalaisen kaupungin monikerroksisille kaduille ja argentiinalaiselle viinitilalle. Karpaattien hyiseen vuoristoon sijoittuvassa päätöstehtävässä taas on edessä pelikolmikon suoraviivaisin tehtävä, joka on myös yksi sarjan vaikuttavimmista. Ja vaikka jokaisen tehtävän voi käytännössä suorittaa vain hiiviskelemällä kohteensa luokse ja kaivamalla perinteisen pianolangan esiin, on melkein joka paikassa tarjolla muutama kiinnostava pientarina tutkittavaksi.
Pelin mieleenpainuvin osa on kartanoon sijoittuva murhamysteeri, jota agentti 47 pääsee halutessaan ratkomaan. Pientarinassa päästään etsimään johtolankoja, jututtamaan epäiltyjä ja penkomaan kartanon saloja. Tarjolla on useampikin johtopäätös syyllisestä, sillä koko suvulla ja palvelusväelläkin tuntuu olevan jonkinlainen motiivi murhaan. Vaikka Veitset esiin -elokuvasta muistuttava mysteeri onkin pelin kiinnostavin tehtävä, mielenkiintoisia vaihtoehtoja tehtävän suorittamiseen löytyy myös muilta alueilta. Tarinoita on kuitenkin vähemmän kuin aikaisemmin, ja osa niistä tarjoaa liiankin suoraviivaisia tapoja kohteen listimiseen. Joukossa on myös suoranaisia epäonnistumisia. Yksi Argentiinaan sijoittuvista minitarinoista tuntuu siltä, että ideat ovat loppuneet kesken, minkä vuoksi tehtävää on venytetty laittamalla 47 toviksi keräämään rypäleitä. Tämäkin tehtävä päättyy kuitenkin palkitsevasti, sillä sen myötä tarjolle tulee todennäköisesti pelin brutaalein murhatilaisuus.
Suoraviivaisesti tehtävästä toiseen etenemällä Hitman 3:n tarinan voi pelata helposti läpi yhdeltä istumaltakin, mutta silloin suurin osa pelistä jää näkemättä. Todelliset palkinnot odottavat sijaintien haasteissa ja vaihtoehtoisissa tehtävissä. Tarinoiden suorittaminen on helppoa, mutta aitoa haastetta halutessaan voi yrittää ratkoa tehtäviä vain perinteiseen mustaan pukuun sonnustautuneena tai Escalation-tehtävissä, joissa aiemmista osista tuttuun tapaan kohdataan asteittain monimutkaistuvia haasteita.
Hitman 3:n uudistukset ovat hillittyjä, joten edellisiä osia pelanneet tuntevat olonsa mukavan kotoisaksi myös uusissa tehtävissä. Kohteet noudattavat rutiinejaan ja ovat pääasiassa tiiviisti vartioituja, joten pelaajan on yritettävä löytää keinot salamurhan suorittamiseen huomaamatta. Yleensä tämä tarkoittaa useammankin valeasun käyttämistä, epäilevien vartijoiden höynäyttämistä kolikoita heitellen ja hiiviskelyä niin varjoissa kuin näkyvissäkin. Lopuksi viritetään ansa johonkin, missä kohde normaalisti suorittaa rutiinejaan esimerkiksi vaihtamalla golfpallo räjähtävään malliin tai lorauttamalla myrkkyä viinilasiin. Vaihtoehtoisesti agentti voi myös kaivaa esiin aseensa ja murhata kylmäverisesti tielle tulevat viholliset, mutta se on kiinnostavaa vain muutaman kerran. Sijaintien haasteet kannustavat myös varovaisempiin lähestymistapoihin, eikä joukkomurhalla heru paljon pisteitä.
Kolmas osa tuntuu kuitenkin liiankin tutulta. Uudet työkalut, kuten etähakkerointiin ja tutkimiseen soveltuva kamera tai avainkoodilukot, eivät riko tuttua kaavaa riittävästi. Mikäli tehtäviä ei halua suorittaa pientarinoiden tarjoamilla tavoilla, ovat vaihtoehdot murhan suorittamiseksi loppujen lopuksi melko samankaltaisia, eikä luovuuteen jää ihan hirveästi varaa. Liiallisesta tuttuudesta huolimatta pelaaminen on hauskaa, varsinkin kun edellisestä osasta on ehtinyt vierähtää jo parisen vuotta. Tarina on vakava, mutta varsinainen peli johtaa usein tahattomaan komiikkaan. Tarinoiden ohella Hitman 3 on parhaimmillaan, kun se laittaa pelaajan improvisoimaan hätäisesti ja kolkkaamaan joukon silminnäkijöitä muffineita ja banaaneja heittämällä.
Vaikka trilogia saa päätöksensä, ovi jätetään tietysti auki jatkolle. Edellisten pelien tapaan luvassa lienee ainakin lisäkenttiä, mutta eiköhän tulevaisuus tuo tullessaan myös uusia pelejä. Hitman 3 on mainio päätösosa, joka tarjoaa kaiken kukkuraksi aivan valtavan määrän sisältöä edellisosien kenttien muodossa. On kuitenkin ihan hyvä asia, että IO Interactive keskittyy toviksi uuteen James Bond -projektiinsa. Päähahmonsa tavoin Hitman-sarja on ansainnut pienen hengähdystauon.