House of the Dead: Overkill – Extended Cut

Wiin valopistoolipeli The House of the Dead: Overkill ravisteli ja elävöitti perinteikästä peligenreä onnistuneesti pari vuotta sitten. Se oli poikkeuksellisen uskalias kokonaisuus, joka vakuutti rajulla toiminnalla, röyhkeällä tarinankerronnalla ja karskilla tyylittelyllä.

17.1.2012 14:13

Tekijä: Headstrong Games
Julkaisija: Sega
Pelikoneet: PlayStation 3
Moninpeli: Kyllä
Samalla koneella: 2
Verkossa: Ei

Wiin valopistoolipeli The House of the Dead: Overkill ravisteli ja elävöitti perinteikästä peligenreä onnistuneesti pari vuotta sitten. Se oli poikkeuksellisen uskalias kokonaisuus, joka vakuutti rajulla toiminnalla, röyhkeällä tarinankerronnalla ja karskilla tyylittelyllä.

PlayStation 3:n The House of the Dead: Overkill – Extended Cut jatkaa samalla linjalla. Lisänimi takaa tarjontaan enemmän hyvällä maulla tehtyä törkyä. Tärkeimpiä muutoksia ovat tuoreet aseet, kaksi uutta kenttää sekä teräväpiirtoulkoasu. Myös 3d:tä tarjotaan ottajalleen.

Pelaaminen koostuu suorasukaisesta toiminnasta. Peli kulkee automaattisesti eteenpäin, eikä kameran kääntelystä tarvitse välittää. Tehtävänä on räiskiä hyökkääviä zombeja PlayStation Movella. Tulitus onnistuu myös tavallisella ohjaimella, mutta se kannattaa unohtaa alkuunsa.

Katkeamattomien tapposarjojen ampuminen on hauskaa ja luontevaa – kunhan vain malttaa mielensä hektisimmissä kameran heilahduksissa. Perusräiskintä on nimittäin genrelle ominaisen staattista, vaikka hurjasta menosta luodaankin mielikuvaa.

Kun kyseessä on valopistoolipeli, sen lyhyys tuskin tulee yllätyksenä. Jälleenpeluuarvo on onneksi hyvä, sillä avattavat ominaisuudet virkistävät pelaamista. Parhaimmasta päästä on niin sanottu Director’s Cut -pelimuoto, jossa kentät pelataan eriäviä reittejä pitkin. Kiihkeä pelattavuus viihdyttää useiden läpipeluukertojen ajan.

Peli on arvattavasti parhaimmillaan moninpelissä, vaikka toiminta onkin silloin turhan helppoa. Vaikeustasosta risuja keräävät myös pomoviholliset, jotka perustuvat puuduttavaan pelisuunnitteluun.

Overkill ei suinkaan yritä miellyttää kaikkia, vaan se on tarkoituksellisen irstas ja anteeksipyytelemätön. Se on joka tapauksessa viitekehyksessään ansiokas ja humoristinen. Raju sisältö imitoi etenkin amerikkalaisia ja englantilaisia 1960- ja 70-lukujen halpoja eksploitaatioelokuvia, joille peli onkin hupaisa kunnianosoitus.

Tarjonta keskittyy peittelemättömään väkivaltaan, häkellyttävään kielenkäyttöön ja kummajaisista koostuvien hahmojen alistamiseen, joten teemat ovat vähintäänkin arveluttavia. Pelissä on silti omalaatuista viehätysvoimaa, joka ei sovi tosikoille.

Ulkoasu puolestaan matkii kuluneen filmin nuhruisuutta kaikkine värivirheineen ja rakeisuuksineen. Ja onpa pelistä hävinnyt kohtauskin ”puuttuvan kelan” johdosta. Irvokas lopputulos on onnistunut ja kiinnostava, ja se tavoittaa mainiosti esikuviensa ilmapiirin.

Kulttimakuun tehty Overkill on PS3:llakin piristävä ja laadukas valopistoolipeli, joka on nyt saanut enemmän lihaa luidensa ympärille.

7/10
Lisää luettavaa