Talvi on tullut
Ensitunnit I am Setsunan parissa lumoavat. Matka halki lumentäyteisen maailman on täynnä pelillisiä viittauksia Chrono Triggerin kaltaisten pelien aikakauteen, jolloin laivat olivat puuta ja taistelut vuoropohjaisia. Tokyo RPG Factory -studion ensipeli kaappaakin tunnelmallisesti klassisten japanilaisroolipelien hengen, jossa moderneilla hömpötyksillä ei ole jalansijaa.
Setsuna-tytön viimeinen matka on surumielisen haikea, mutta täynnä toivoa. Mikäli hän onnistuu matkaamaan kaukomaille ja uhraamaan itsensä muinaisessa rituaalissa, valkeana kimalteleva maailma olisi taas hetken verran turvassa sitä uhkaavilta pedoilta. Odottamattoman suojelijan hän saa pelaajan ohjaamasta Endir-palkkasoturista, joka on alkujaan palkattu murhaamaan Setsuna.
Kokoonpano luonnollisesti kasvaa tapahtumien edessä, ja mieleen jäävät erityisesti miekkamies Nidr ja muinaisen kuningaskunnan viimeinen siniverinen, prinsessa Julienne. Lämpöiset hahmot pitävät mielenkiintoa yllä, vaikka ääninäyttelyn puute ja graafiset eleet loistavat poissalollaan. Ehkä juuri siksi ne tuntuvatkin astetta henkilökohtaisemmilta, kun pelaaja joutuu täydentämään puuttuvat palaset omilla mielikuvillaan.
Tarina on yhtä vähäeleinen kuin peli itsekin, mikä on samanaikaisesti sekä vahvuus että rasite. Vaikka I am Setsuna kumartelee onnistuneesti menneille ajoille, se silti kaipaisi ripauksen kunnianhimoa. Päälle 20 tunnissa läpäistävä peli alkaa vähitellen kärsiä itseään toistavista maisemista ja luolastoista – sekä lähinnä vain väriä vaihtavista vihollisista. Tapahtumat kuitenkin pysyvät sopivan tiiviinä ja suoraviivaisina, jotta mielenkiinto pysyy loppumetreille asti, jolloin pelaajille tarjoutuu mahdollisuus pidentää pelikokemusta astetta vapaammalla otteella.
I am Setsunan kantaviin voimiin lukeutuu myös sen taistelumekaniikka, jossa kolmen hahmon taistelukokoonpanolle ladotaan vuoropohjaisia valikkokomentoja varhaisten Final Fantasyjen ja etenkin Chrono Triggerin tyyliin. Jälkimmäinen esimerkki lienee se oleellisin, sillä Tokyo RPG Factory ei ole peitellyt pelistä ottamiaan vaikutteita. Viholliset tallustavat pelimaailmassa vapaasti, jolloin ne voi joissakin tapauksissa ohittaa tai jopa yllättää selän takaa. Yhteenotot käynnistyvät samalla ruudulla, ja kahakat jättävät varsin näyttävät jäljet lumisiin maisemiin.
Hauskuutta ja syvyyttä yhteenottoihin on tuotu hahmojen eri kyvyillä, joita voi hyvässä lykyssä myös yhdistellä toisiinsa. Tärkein opittava taito on kuitenkin niin sanotut momentum-liikkeet, joita voi latoa erillisen SP-mittarin täytyttyä. Ne vahvistavat valittuja hyökkäyksiä ja puolustuksia joko tuhovoimalla tai maagisilla lisäpiirteillä, kunhan pelaajat osaavat ajoittaa napinpainalluksen juuri oikealle hetkelle. Erityisesti loppupuoliskolla tulevat tarpeeseen hyökkäykset, joiden momentum-efekti on hahmojen elinvoiman parantaminen.
Yleisesti ottaen yhteenotot pysyvät juuri sopivan haastavina, kunhan taistelemista ei lähde liiaksi asti vieroksumaan ja välttelemään. Se tekee myös pelimaailman tutkimisesta miellyttävää, koska jokainen aarrearkusta löydetty esine ja kauppiaalta tehty ostos tukee taistelemista tavalla tai toisella. Aseita voi vahvistaa irto-osilla, mikä usein riittää seuraavan uuden varusteen hankintaan asti. Ruoka-aineksilla voi vuorostaan valmistaa kyläläisten reseptejä, ja herkut vauhdittavat kokemuspisteiden haalimista.
Niin hurmaava kuin I am Setsuna osaa ajoittain olla, uudeksi klassikoksi sitä ei kannata kruunata. Se on uuden lupaavan roolipelistudion kelpo ensiyritys, joka sopivissa määrin herättää lämpöisiä tuntemuksia 16- ja 32-bittisen aikakauden kasvateissa. Se riittää tällä erää erinomaisesti, mutta seuraavalla kerralla tunnelman ja vanhojen hyvien aikojen fiilistelyn kupeeseen toivoisi myös rahtusen verran lisää monipuolisuutta.
7/10
I am Setsuna on viihdyttävä peli kaikille, joiden mielestä japanilaiset roolipelien pitäisi palata takaisin juurilleen.
Ville Arvekari