On merirosvoja ja on ninjoja. Nämä kaksi tarinoiden arkkityyppiä tuntuvat olevan jonkinlainen loputtoman viileyden lähde toisille. Kun nämä kaksi vielä yhdistetään, vaikkapa t-paitojen painatuksiin taistelemaan, ”cooliusmittari” purskahtaa toisesta päästä yli ja tiettyjen nettifoorumien vakioasiakkailta räjähtävät päät innosta.
Fruit Ninjasta puuttuvat piraatit, sillä se luottaa rohkeasti ainoastaan jälkimmäisen ryhmän myyntivoimaan. Tekisi melkein mieli syyttää Halfbrick Studiosia iTunes Storen muiden ninjapelien menestyksellä ratsastamisesta, mutta on Fruit Ninjalla omatkin meriittinsä – sekä oma fanikuntansa, jonka ansiosta pikkupeli on myynyt megalomaanisesti.
Mistä on siis hitti tehty? Ainakin ananaksista, meloneista, appelsiineista, mansikoista – ja tietenkin ninjoista, joita ei tosin pelatessa näe. Fruit Ninja on nimittäin jonkin asteen fps-peli. Varmasti ainakin ensimmäinen peli, jossa silvotaan vihanneksia katanalla sormia ruudulla sohimalla. Hedelmäninja-fps? Päättäkää itse.
Ajatus on tosiaan niin simppeli, että siinä voisi käyttää super-lisuketta edessä. Ruudun alareunasta jokin heittelee hedelmiä ja marjoja, pelaaja pilkkoo nämä, saa pisteitä ja varoo osumasta silloin tällöin ruudulle lentäviin pommeihin.
Ja siinäpä on samalla Fruit Ninjan hyvä ja huono puoli. Toteutus on tyylikäs, ninjat poseeraavat valikossa kuten pitää ja äänet ovat yhtä yksinkertaisia kuin itse peli. Halpa, hauska ja hetkessä koettu. Kisailu OpenFeintin kautta pisteherruudesta koko maailman hedelmäninjojen kesken ei elinikää paljoa kasvata.