IL-2 Sturmovik: 1946

1946 -paketti on teknisesti upea ja sisällöllisesti valtaisan laaja simulaattorikokonaisuus.

6.2.2013 08:26

Äärimmäinen ilmasotakokoelma sisältää valtavan määrän lennettävää niin yksin- kuin moninpelinäkin.

Sturmovik: 1946 lankeaa otolliseen maaperään. Se on viimeinen osa alkuperäisen IL-2 Sturmovik -lentosotasimulaattorin menestystarinaan. Seuraava osa, tänä vuonna ilmestyvä Storms of War: Battle of Britain, tehdään jo täysin uudella pelimoottorilla. Sitä ennen 1946 solmii vanhat langat yhteen. Se sisältää viimein koko Sturmovik-perheen yksissä kuorissa: kaikki osat, kaikki lisälevyt ja höysteenä ennen julkaisematonta sisältöäkin. Pilotti saa kerralla, yhdellä asennuksella, kaiken tarvitsemansa, seitsemän vuoden työn tulokset. Ei päivitysten tai puuttuvien lisälevyjen etsimistä. Vain yksi hiirenklikkaus ja koko setti asentuu – ja sitten lentämään! IL-2: 1946 on yin ja yang, alku ja loppu.

Lennä taivaan sineen

Sturmovik: 1946 on valtava. Siinä on enemmän lennettävää, enemmän ilmasotaa kuin missään lentosimulaattorissa koskaan. Ei sinänsä ihmekään – koostaahan se yhteen kahden simulaattorin ja kolmen laajennuksen kaikki kartat, koneet ja tekemiset sekä lisäksi vielä ilmaisten päivityksen kymmenet lentokoneet. Forgotten Battlesin jälkeen sarjan laajentaminen toteutettiin fiksusti, ainakin tekniseltä kannalta. Sen jälkeiset laajennuslevyt sekä Pacific Fighters -simun pystyi asentamaan toistensa kaveriksi, niin sanotuksi ”merged”-asennukseksi. Uusien julkaisujen kartat, koneet ja pelimoottorin parannukset asentuivat alkuperäispelin höysteeksi, päälle ja rinnalle. Näin tekemisen ja lennettävien koneiden luettelo kasvoi tähtitieteelliseen 229 koneeseen. Toki aina voi valittaa. Eihän tämäkään kuvaa toisen maailmansodan kaikkien rintamalohkojen tapahtumia täydellisesti, mutta Saksan ja Neuvostoliiton välisen itärintaman sota vuosina 1941–1945 kuvataan ainutkertaisen mittavasti – ainakin lentokoneiden ja eri rintamalohkoja kuvaavien karttojen määrällä laskettuna. Myös Tyynenmeren ja Aasian taisteluissa käytettyä kalustoa on mahtavasti. Karttoja, konetyyppejä ja niiden maalauksia riittää kuvaamaan myös länsirintaman ilmasotaa vuodesta 1943 eteenpäin, Saksan puolustusta sekä Pohjois-Afrikan/Italian kahakoita. Sokerina pohjalla on piskuinen Suomi, useammankin kartan kera. Vaikka monta meikäläisittäin tärkeää konetta puuttuukin, on silti pakko sanoa, että suomalaisyhteisö on tehnyt hienoa jälkeä. Kotimaiset harrastajat, niin itsenäiset värkkääjät kuin Virtuaalilentäjät ry:n yhteisökin, olivat mukana simulaattorin kehityksessä jo alkuvuosista lähtien. Niinpä jatkosodan ilmataistelut toisintuvat varsin hyvin bittimuodossa.

Vuonna 1946 lennettiin tosivehkeillä

Historiallista lennettävää löytyy ainutlaatuisen paljon, mutta mukana on muutakin kivaa, kuten paketin nimikkokapineet: vuoden 1946 prutkuttimet. Kokoelman uudet herkut ovat oikeastaan bonuksia. Alkujaan Venäjän pojat aikoivat tehdä Neuvostoliiton ja Japanin taisteluista vuonna 1945 lisälevyn nimeltään Sturmoviks Over Manchuria. Sitten lisälevy ympättiin tähän kokoelmaan ja mukaan viskattiin myös yksinomaan Venäjän markkinoille aiotut fantasiakoneet, sodan loppuessa suunnittelupöydällä tai testauksessa olleet uudet lentokoneet tai kapineet, jotka tulivat palveluskäyttöön vasta sodan jälkeen. Näissä vehkeissä riittää munaa. Venäläinen La-7R on potkuri-rakettihybridi, jota kelpaa hämmästellä. Mestari-insinööri Kurt Tankin TA-183 kuvaa saksalaisen lentokoneenrakennuksen uutta sukupolvea, se kun herätti myöhemmin 1950- ja 60-luvuilla muunneltuna pelkoa lännen lentäjissä, tosin MiG-15-nimellä. Ja voi pojat, 183:ssa on aseina tykkien ohella maailman ensimmäinen ilmataisteluohjus X-4. Tosin niiden käyttö ei ole aivan helppoa. Ohjusten ohjausnäppäimet on ensin säädettävä näppikselle tai tikkuun, ja sitten pilotin täytyy ohjata yhtä aikaa sekä konettaan että lankaohjautuvaa ohjusta. Teho on taattu, jos kohdalle sattuu. Muita herkkuja ovat piirustuslaudalle jäänyt Me 262:n huippunopea versio Me 262 HGIII, sodan nopein potkurihävittäjä Dornier Do-335, parikin eri MiG-9:ää ja maailman ensimmäinen suihkupommittaja Arado Ar-234B. Ja se kuuluisa ufo, Heinkelin Lerche. Saksalaiset kehittivät sodan loppuvaiheessa myös pystysuoraan nousuun ja laskuun kykeneviä VSTOL-hävittäjiä, joista yksikään ei päässyt piirustuspöytää pidemmälle. Lerchen nähdessään ymmärtää miksi.

Mahtavat fiilikset

1946 on fiilikseltään upea simulaattori, joka toimii teknisesti hienosti. Sen visuaalisuus on yhä kärkiluokkaa, ja tekemistä riittää. Se ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen oppia, monestakin syystä. Koneiden valtava määrä ja erilaisuus tuovat muassaan monenlaisia, keskenään ristiriitaisia vaatimuksia. Eri koneiden vaihtelevat järjestelmät vaativat pilotilta paljon. Kaikkia komentoja ei ole edes määritelty valmiiksi, joten pelaajan täytyy lukea ohjekirjaa ja säätää kontrollit kohdalleen. Ei paljoa naurata, jos ei tajua määritellä ohjuksia, pommitähtäimiä, hävittäjän tähtäinten säätimiä, moottorin säätimiä ja lukuisia muita tärkeitä kontrolleja mihinkään. Tämä ei ole satunnaispelaajien peli, ainakaan jos siitä haluaa nauttia summittaista räiskintää enemmän. Lentäminen itsessään ei ole vaikeaa, sillä vaikeustason ja realismin voi säätää erittäin kattavasti. Hyvä ohjaintikku on toki se perusvaatimus, ja mitä paremmat ohjainvekottimet, sen parempi. Hyvä HOTAS-ohjainsetti kaasukahvoineen ja polkimineen takaa lentonautinnon, ja tukeepa myös TrackIR-pääohjain peliä erinomaisesti. Sitten se pureva kritiikki. Simulaattorin kampanjajärjestelmät eivät ole muuttuneet miksikään sitten Forgotten Battlesin. Dynaaminen kampanjageneraattori on hieno, koska sillä voi aloittaa oman kampanjan haluamallaan rintamalla, haluamanaan vuonna – tai ainakin melkein. Kampanjoiden lähtökohdat vain ovat rajalliset eikä omaa Luftwaffe 1946 -henkistä sotaa voi lentää. Joskus generoidut tehtävät ovat tylsiä ja itseään toistavia, ja käsikirjoitetuissa kampanjoissa puolestaan on omat rajoituksensa. Hienot superkoneet jäävätkin lähinnä yksittäisten satunnaisgeneroitujen tehtävien tai harrastajien tekemien, netistä ladattavien kampanjoiden varaan tai nettilentäjien iloksi. Muutenkin kampanjoissa saisi olla enemmän elävyyttä ja vaihtelua, koska nyt ne ovat melkeinpä sairaalamaisen kliinisiä. 1946 on teknisesti upea ja sisällöllisesti valtaisan laaja simulaattorikokonaisuus, mutta sen lankoja ei ole sidottu kovin hyvin yhteen. Valtavan materiaalimäärän takia moni todennäköisesti vain raapaisee simulaattorin pintaa, kun sisältö on näin irtonaista.

Ilmojen korkeajännitystä verkossa

IL-2-sarjan osat ovat myös suosittuja verkkolentosimulaattoreita. Alkujaan vain lähiverkossa moninpelattavaksi suunniteltu simulaattori päätyi nopeasti myös nettipeliksi, kuten usein tuppaa käymään. Tekijöille verkkosuosio tuli yllätyksenä, ja nettipelikoodia onkin kohenneltu päivityksissä. Nykyisellään simulaattorin nettilentäminen on parasta herkkua mitä erikoistuneiden moninpelisimulaattorien jälkeen löytää. Palvelinohjelmistot ovat vapaasti jaossa, ja kuka tahansa voi pyörittää omaa palvelintaan, jos käytössä on vain sopiva kone ja vähintään ADSL-nettiyhteys. Suosituimmat palvelimet ovat 32–64 pelaajalle, mutta teoreettisesti on mahdollista pyörittää jopa 128 lentäjän verkkomaailmaa. Netin palvelimilta löytää lentotoimintaa joka lähtöön, eikä yksin tarvitse kurvailla. Konevalikoimatkin vaihtelevat: osa keskittyy tiettyyn ajankohtaan, toisilla kalustoa on enemmän tai vähemmän rajoituksetta. Jotkut palvelimet ajavat hyvinkin täsmällisesti jonkin tietyn taistelun konevalikoimia, joten lentely sujuu mukavasti vaikkapa Normandian maihinnousun taivailla kesällä 1944. Raskaimman sarjan IL-verkkolentoa tarjoavat erilaiset online-kampanjat, joissa kartat ja tehtävät rakentuvat määrättyjen tavoitteiden ympärille. Osapuolten lentäminen ei ole enää yksinomaan sinne tänne suhimista, vaan lentelyssä tulee huomioida myös suurempi yhteinen hyvä. Vaikka verkkolentäminen sujuu yleensä teknisesti hyvin, siinä on ongelmansakin. Nettikoodin rajoitukset tulevat huonolla bitillä nopeasti vastaan. Eurooppalaisilla palvelimilla on yleensä mukava lentää, kauempana ei aina. Netin tahmailut näkyvät lennettäessä erittäin rumina nykäisyinä. Kommunikaatio toisten pelaajien kanssa on pelien suurin pulma. Sisäinen tekstiradio on todella ankea, ja lausahdukset katoavat hetkessä. Viestiminen hoidetaankin useimmiten erillisellä puheradio-ohjelmalla, mikä voi olla monille melkoinen kynnys. Aktiiviset verkkolentäjät eivät muuten käytä simulaattorin tai kustantajan omaa palvelinhakua, vaan IL-verkkokuskien kommunikaatio- ja palvelinhakutyökaluksi on vakiintunut Hyperlobby-ohjelma (http://hyperfighter.sk//).

KUUSI VUOTTA ILMASOTAA

Onko siitä vain kuusi vuotta, kun allekirjoittanut voivotteli lentosimulaattorimaailman synkkää tilannetta? Sitten idästä nousi uusi aamunkoitto, kyljissään musta risti ja punainen tähti. IL-2 Sturmovik oli alkujaan verrattain rajoitettu projekti. Siitä piti tulla yksinomaan Venäjän pelimarkkinoille tarkoitettu lentosimulaattori, joka kuvaa IL-2-maataistelukoneen uraa toisen maailmansodan aikana. Kokonaisuus kuitenkin kasvoi kehitystyön myötä. Lopulta siitä muodostui lentosimulaattorihistorian komein pakkaus, häikäisevän laaja kuvaus itärintaman ilmasodasta vuosina 1941–1945. Simulaattorilla on riittänyt menestystä senkin jälkeen. Lisälevyt ja jatko-osat ovat pitäneet tuotteen pinnalla hämmästyttävän pitkään, ja samalla tekijätiimistä eli Maddox Games -studiosta on muodostunut lentosimulaattoritaivaan kirkkain kiintotähti. Tosin IL-2-perhe ei ole pärjännyt aivan naarmuittakaan. Siitä löytyy virheensä ja ongelmansa, joista osa hyvinkin perustavanlaatuisia. Jatko-osien ulkoasu on kehittynyt, mutta sisältö ei samassa tahdissa. Silti kokonaisuus on pysynyt pilottien suosikkisotalentosimulaattorina.

Onnistunut vedätys

Uusi 1946-laajennus, johon on samalla koottu kaikki pelin aikaisemmat osat lisälevyineen, lankeaakin siten otolliseen maaperään. Se on valehtelematta ja liioittelematta laajin ja massiivisin lentosimulaattori niille, jotka viehättyvät toisen maailmansodan aikaisista koneista ja taisteluista. Toisaalta se on myös erinomainen rahastus. Pistetään vanhat simut yhteen klönttiin, höystetään uudella lisälevyllä ja taas saadaan uutta myytävää. Samalla se on puuttuva linkki. IL-2-sarjan päivityspolitiikka on ollut sanalla sanoen mielenkiintoista. IL-2: Forgotten Battlesiin julkaistiin lisälevy Ace Expansion Pack. Seuraavat päivitykset vaativatkin sitten sekä pelin että lisälevyn yhteisasennuksen. Sarjan seuraava osa, Tyynenmeren sotanäyttämöä kuvaava Pacific Fighters, oli hieno simulaattori, mutta jos halusit pelata sitä suosituimmilla palvelimilla, tarvitsit Forgotten Battlesin, Ace Expansionin ja Pacific Fightersin yhteisasennuksen, ennen kuin päivitykset asentuivat! Ja homma meni aina vain sekavammaksi. Pe-2-laajennus julkaistiin vain nettikaupassa, mutta uudet moninpelipäivitykset vaativat silti kaikkien aiempien osien ja Pe-2:n yhteisasennuksen. Olihan se kieltämättä nerokas myyntikeino. Jokaisen aktiiviharrastajan oli aina pakko ostaa jokainen osa, jos halusi nauttia uusista päivityksistä ja niiden runsaista uusista ominaisuuksista, kartoista ja kymmenistä ilmaisista lisäkoneista. Päivitykset eivät näet kitsastele herkuissa, vaan moni päivitys on ollut liki maksullisen lisälevyn veroinen. Samalla päivityspolitiikka aiheutti satunnaisemmille piloteille, etenkin vasta-alkajille, hirmuisia ongelmia. Jos verkkopelipalvelimet tukevat vain pelisarjan uusinta versiota yhteisasennuksella, niin mitäs teet, jos jokin lisäosa oli loppuunmyyty? Tai verkko-ostokset eivät onnistu? Sarjan saatavuus onkin ollut välillä täysin ristiriidassa ilmailijayhteisön tarpeiden kanssa. Välillä on ollut ilmiselvää, ettei Ubisoftia ole lainkaan kiinnostanut luomansa maailmanlaajuisen harrastajayhteisön tukeminen. Siksipä kaikki mahdolliset osat, lisälevyt ja päivitykset sisältävä 1946 onkin erittäin tervetullut paketti etenkin uusille virtuaalipiloteille.

SUOMALAISET LENTÄJÄ-ÄSSÄT

Suomalaisten verkkolentäjien yhdistys Virtuaalilentäjät ry tukee aktiivisesti IL-2-verkkolentämistä. Yhdistys ylläpitää kaikille kiinnostuneille piloteille avoimia palvelimia, joilla on meikäläisestä näkökulmasta suuria ansioita niin pelillisesti kuin historiallisestikin. VP1- ja VP2-palvelimet ovat suomalaislentäjille nautinnollisia siksikin, että ne ovat niin lähellä. Palvelimet ovat tehokkaita ja nopeassa bitissä, joten lentäminen on sulavaa ja viiveetöntä. VP1 on lisäksi yksi maailman harvoista yli sadan pelaajan IL-2-palvelimista, joten parhaimmillaan taivailta löytää todella paljon lentokavereita. Ilmailuhistoriallisessa mielessä palvelimet ovat ainutlaatuisia, sillä molemmat keskittyvät Suomen taivailla käytyyn ilmasotaan. Suosituin kartta kuvaa Suomenlahden ilmataisteluja Kotkan, Suursaaren ja Lavansaaren tienoilla, yleensä vuosien 1943–1944 kalustolla. Laajemmalla Kannaksen kartalla puolestaan lennetään monipuolisemmin, 1941–1944 kalustolla. Palvelimilla pyöritetään myös tehtäväpohjaisia karttoja ja dynaamista kampanjaa. Tärkeänä detaljina palvelimet ovat niin sanotusti täysrealismilla, eli lentäjillä ei ole käytössään GPS-karttaa ja toisten koneiden tunnistuskuvakkeet ilmestyvät vasta aivan lähituntumalla. Lentäminen on näin ollen haastavaa, kun oman sijainninkin joutuu lunttaamaan tiiraamalla kompassia ja etsimällä kartalta tunnistettavia maamerkkejä. Virtuaalilentäjät ry:llä on palvelimien ohella myös tulospalvelujärjestelmä, josta pilotit näkevät yksilöidyt tiedot lennoistaan, sekä lentäjille tarkoitettu TeamSpeak-radiojärjestelmä. Näin palvelimille tulevat lentäjät pystyvät viestimään helpommin keskenään, mikä luo meininkiin oikeaa nettipelin ja lentämisen makua. Monien mielestä Virtuaalilentäjien palvelimilla lentäminen on IL-2-lentämistä parhaimmillaan. Se on helppo allekirjoittaa, vaikka kirjoittajalla onkin oma lehmä ojassa. Lisätietoja: www.virtualpilots.fi.

Alkuperäinen pistemäärä: 90/100

9/10
KehittäjäMaddox Games
JulkaisijaUbisoft
PeligenretSimulaatio
Pegi-ikärajatK-16
Pegi-merkinnätKiroilu, Väkivalta
Lisää luettavaa