IL-2 Sturmovik: Birds of Prey / Arvostelut / pelaaja.fi

IL-2 Sturmovik: Birds of Prey

1.10.2009 // Kirjoittanut: Tero Lehtiniemi
1

Lentosimulaattoreita ei konsolien pelivalikoimissa ole juuri nähty. Pieni pelaajakunta, vaativuus ja monimutkaiset kontrollit ovat varmasti olleet päällimmäisiä syitä sille, miksi lajityyppi on jäänyt lähinnä pc-pelaajien iloksi muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Nyt tilanteeseen on kuitenkin saatu kovan luokan muutos: nykyajan ehkä legendaarisin lentosimulaattori, jatkuvasti laajentuva IL-2 Sturmovik on nimittäin nyt saapunut myös pöytäkonsoleille. Ihan pc-version monimutkaisuuteen ja -puolisuuteen IL-2 Sturmovik: Birds of Prey ei edes pyri, mutta tekijä 1C Company lupaa pelin sopivan sekä realisminkipeille että arcade-henkisempää lentelyä kaipaaville.

Kyseessä on siis toiseen maailmansotaan sijoittuva lentosimulaattori, jonka pääpaino on hävittäjien välisessä taistelussa. Tuohon aikaan lentäjien elämää eivät vielä monimutkaistaneet ohjusten kaltaiset kiusankappaleet, vaan taistelut olivat armotonta kaartelua lähietäisyydellä konekiväärien laulaessa.

Konsolien ohjainten suppea näppäinmäärä on ensimmäinen asia, minkä lentosimulaattoria tehtäessä kuvittelisi muodostuvan ongelmaksi. IL-2 Sturmovik: Birds of Prey selvittää ongelman kuitenkin luontevasti. Kontrollit ovat järkevät ja sulavat, ja kaikki olennainen on onnistuttu piilottamaan ainakin PS3:n ohjaimen taakse helppokäyttöisesti ja loogisesti.

Euroopan taivaat haltuun

Perustasollaan Birds of Prey on puhdas arcade-lentely. Koneet kääntyvät sinne minne niiden pitääkin eikä hurjia manööverejä tehdessä tarvitse juuri välittää realismista luotien lentäessä sinne minne kuuluukin. Tiukempaa lentokokemusta kaipaaville tarjolla on kaksi tiukempaa pelitilaa, joista armottomampi lukitsee pelaajan lentokoneen ohjaamonäkymään ja tuo mukaansa sakkaukset ja muita päivää piristäviä ongelmia.
Pelin vaikeustason muokkaaminen realismin avulla on todella tehokas keino. Realismin tiukentaminen ei vaikuta tehtävien tavoitteisiin tai vihollislentäjien taitoihin, vaan ainoastaan siihen, miten vanhat haasteet joutuu kohtaamaan. Ennen vaikeampiin realismitiloihin siirtymistä asiaankuuluvat harjoitustehtävät on kuitenkin läpäistävä, joten ihan uunona pelaajaa ei vaikeampiin koitoksiin kuitenkaan päästetä.
Yksinpelisisältöä on tarjolla kohtalaisesti. Ympäri Eurooppaa sijoittuvat lyhyet kampanjat vievät pelaajan Sisiliasta Stalingradiin ja aina runnellun Berliinin ylle, mutta pientä huutia voisi antaa siitä, että pc-versiosta poiketen peli unohtaa akselivaltojen näkökulman täysin. Yksinpelikampanjan ohella aikaansa voi viettää toista maailmansotaa ja sen sotateknologiaa käsittelevän triviatiedon parissa, jota peli tarjoilee varsin anteliaasti.
Pahimmista peloista poiketen IL-2 Sturmovik: Birds of Prey on varsin positiivinen yllätys. Se on tekniseltä toteutukseltaan moitteeton, realismin ja arcade-lentelyn välillä luontevasti tasapainoileva peli, jonka suurimmaksi ongelmaksi muodostuu sen suhteellisen lyhyt ja yksipuolinen yksinpelikampanja. Lentosimulaattoria konsoliympäristössä kaipaaville se on kuitenkin paras ja ainoa vaihtoehto, eikä tämä tilanne välttämättä muuttuisi vaikka kilpailua olisikin.

Moninpelillä pidemmälle

IL-2 Sturmovik: Birds of Preyn suhteellisen suppeaa yksinpelikokemusta voi venyttää moninpelillä yhtä tehokkaasti kuin pc-versiossakin. Peli tarjoaa useita eri moninpelitiloja ja maksimissaan 16 pelaajan samanaikaisen pelitilan. Debug-laitteella pelin moninpelitilasta ja sen tarjolla olevasta pelaajamäärästä ei kuitenkaan saanut minkäänlaista osviittaa, koska arvosteluversion pelipalvelimet huusivat tyhjyyttään ymmärrettävistä syistä.

7/10

Kommentit

Käyttäjän MARIKU97 kuva
MARIKU97