Tämä arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden marraskuun numerossa 239. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!

Kadonneen jäljillä

Marissa Marcelista piti tulla tähti. 60-luvulla saippuamainoksesta löytynyt nuori nainen sai halutun pääroolin italialaisessa draamassa, mutta elokuvaa ei saatu koskaan valmiiksi. Tätä seurasi kaksi puolitiehen jäänyttä projektia 70- ja 90-luvuilla, minkä jälkeen Marcel katosi kuin tuhka tuuleen. Mitä tapahtui? Tämän kysymyksen ympärille rakentuu FMV- eli leffapelien kiintotähdeksi nousseen Sam Barlow’n kolmas teos, Immortality.

Marcelin epäonnisiin elokuvaprojekteihin ja mystiseen katoamiseen keskittyvä Immortality on teknisesti lähes identtinen sielunsisar Barlow’n aiemmille peleille, jotka ovat kehutut ja kohutut Her Story ja Telling Lies. Pelaaja istutetaan kasvottoman ja tapahtumien kannalta pintapuolisesti merkityksettömän leikkaajan rooliin, jonka tehtävänä on käydä läpi Marcelin elokuvien raakamateriaali. Leikkeet sisältävä tietokanta on ikävä kyllä sökönä, mutta onneksi pelaajan apuna on tekoäly, jota hyödyntäen bittiavaruuteen kadonnut videomateriaali on mahdollista palauttaa järjestelmään yksi leike kerrallaan.

Videopätkien palauttaminen tapahtuu etsimällä visuaalisia siltoja tarjolla olevasta materiaalista. Toisin sanoen pelaaja voi halutessaan pysäyttää minkä tahansa videoleikkeen haluamaansa kohtaan ja tutkia ruudulla olevia ihmisiä, esineitä ja taustaelementtejä. Otollista kiintopistettä klikkaamalla pelaaja löytää reitin toisen elokuvan tai kohtauksen pariin, ja piiri pieni pyörii.

Simppeliksi puurtamiseksi typistetty videoleikkeiden tarkastelu kävisi nopeasti tylsäksi, ellei Immortalityn käsikirjoitus olisi röyhkeän hyvä. Se johdattaa pelaajan salakavalasti askel kerrallaan syvemmälle Marissan ja tämän kollegojen arkeen, mutta samalla se kirjoittaa monitulkinnallista alatekstiä lähes jokaiseen kohtaukseen. Kadonneiden elokuvien hajalleen lennähtäneistä kohtauksista alkaa hiljalleen muodostua sujuvasti seurattavia kokonaisuuksia, ja samalla pelaaja huomaa tunnesiteensä hahmoihin syvenevän. Immortalityn tarina operoi monella tasolla samaan aikaan ja onnistuu urakassa käsittämättömän hyvin.

Sitten on se sisältö, joka pysäyttää. Käänteet, jotka kohtaavat pelaajan kasvotusten ja vetävät tämän väkipakolla verhon toiselle puolelle. Tapahtumat, jotka salpaavat hengityksen, järkyttävät ja asettavat kaiken aiemmin nähdyn aivan uuteen valoon. Niihin hetkiin on piilotettu Immortalityn sirpaleiksi lyöty sielu.

Siinä missä Barlow’n aiemmat pelit olivat melko maanläheisiä pieniä suuria tarinoita, Immortalityn ydin ui syvällä uskonnollisessa mytologiassa. Peli ammentaa edetessään alati estottomammin luterilaisesta kuvastosta luoden samalla mysteerin raameja uusiksi pelaajan käsityskykyä koettelevilla käänteillä ja tulkinnanvaralle avautuvilla tapahtumilla. Immortality ei ole kauhupeli, mutta se on toisinaan yllättävänkin kauhea kokemus.

Kaikesta esoteriastaan huolimatta Immortality on ennen kaikkea rakkauskirje elokuvataiteelle ja elokuvanteolle, ja se valjastaa videopelin viitekehyksen lemmekkään viestinsä viejäksi. Peliteknisesti kyseessä on äärimmilleen supistettu kokonaisuus, mutta minimalistinen ohjattavuus on pelin luonteen huomioiden lähinnä eduksi. Erinomaisen käsikirjoituksen ja upean näyttelijäkaartin kruunaama Immortality yltää vaivatta lähivuosien parhaimpien FMV-pelien joukkoon.

8/10
JulkaisijaHalf Mermaid
PeligenretFMV
Pegi-ikärajatK-16
Pegi-merkinnätHuumeet, Kiroilu, Seksi, Väkivalta
Lisää luettavaa