Allekirjoittaneelle yksi mieleenpainuvimpia pelejä NES-aikakaudella oli Tecmo Cup Football Game. Tässä roolipelielementtejä viljelleessä jalkapallopelissä tarina oli merkittävässä osassa ja suurin osa pelaajien ohjaamisesta hoidettiin erilaisilla tekstikomennoilla. Raflaavat, animehenkiset erikoisliikkeet olivat arkipäivää, eikä koko hommaa voinut millään tasolla pitää aitona jalkapallona.
Hieman samoilla linjoilla liikkuu muun muassa Professor Layton -sarjasta ja uudemmista Dragon Questeista tunnettu japanilainen Level-5 pelisarjassaan Inazuma Eleven. Kotimaassaan jo kolmanteen osaan edennyt, huippusuosion saavuttanut sarja on nyt viimein saapunut myös Eurooppaan.
Jalkapalloteemastaan huolimatta Inazuma Eleven on täysipainoinen japanilainen roolipeli. Pelin päähenkilö Mark on huippumaalivahdin pojanpoika, joka yrittää epätoivoisesti pitää koulunsa kituvan jalkapallokerhon hengissä. Kituuttaminen kuitenkin loppuu, kun mystinen vaihto-oppilas saapuu kouluun ja paikallisen futisliigan ykkösjoukkue kiinnostuu tästä. Pian Mark huomaakin luotsaavansa Raimon-koulun joukkuetta kohti mestaruuksia, mutta luonnollisesti kaikki ei suju ihan suunnitelmien mukaan.
Peli on jaettu käytännössä kahteen osioon. Perinteisessä roolipeliosiossa Mark ystävineen tutkii koulua ja sen läheistä kaupunkia jututtaen ihmisiä, keräten esineitä ja värväten uusia pelaajia. Peli tarjoaa noin tuhat värvättävää pelaajaa, joskin todella erikoisia näistä on vain muutama.
Peli käyntiin!
Satunnaistaistelut ja varsinaiset ottelut hoidetaan kuitenkin pelikentillä. Satunnaistaistelut ovat nopeita neljän pelaajan rutistuksia, joissa lähtöasetelmasta riippuen täytyy joko saada pallo pois vastustajilta tai tehdä ensimmäinen maali. Ihan kauheaa painetta näistä ei tarvitse ottaa, sillä häviöstä rangaistaan vain valuuttana toimivien maine- ja ystävyyspisteiden pienellä verottamiselle.
Varsinaiset yhdentoista pelaajan ottelut ovat kuitenkin se osa-alue, missä peli todella loistaa. Kentällä kipittäviä pelaajia kontrolloidaan vetämällä näille styluksella kulkureittejä, ja pelaajien väliset voimasuhteet on määritelty lähes kivi-paperi-sakset-henkisellä elementtijärjestelmällä. Pelaaja, jonka elementti on tuli, on etulyöntiasemassa puu-elementin pelaajaa vastaan ja niin pois päin.
Pääsääntöisesti matsit vaativat yllättävän paljon taktikointia, joskin oikeasta jalkapallosta otetaan pesäeroa mitä erilaisemmilla erikoisliikkeillä. Haamupotkuja, supertorjuntoja ja tulipalloja viljelevää peliä ei voi ottaa kovinkaan vakavasti jalkapallopelinä, mutta silti pelin alkuun on lisätty ilmoitus, ettei pelaajien liikkeitä kannata kokeilla tosielämässä.
Inazuma Eleven on monella tapaa positiivinen kokemus. Se tuo Tecmo-muistojen takia lapsuuden hyvällä tavalla mieleen, mutta toisaalta se on myös JRPG:nä omaperäistä ja mukavaa pelattavaa. Lisäksi se tarjoaa DS-peliksi varsin laadukasta grafiikkaa ja melko harvinaista ääninäyttelyä, josta ilmeisesti vastaa suurimmaksi osaksi Professor Layton -porukka. Täytyy vain toivoa, että peli myy Euroopassa sen verran hyvin, että myös sarjan muut osat tuodaan tänne asti.
Tecmo Cup Football Game
Vuonna 1993 ilmestynyt Tecmo Cup Football Game oli vuonna 1993 ilmestynyt jalkapallopeli, jota ei tosin sellaiseksi viitsisi edes kutsua. Roolipelielementit kehittyvine taitoineen ja erikoisliikkeineen tekivät siitä jotain aivan muuta eikä pelaaja esimerkiksi otteluissa nähnyt muita pelaajia kentällä liikkuessaan, vaan nämä ikään kuin arvottiin pelaajan eteen.
Kun vielä tähän lisätään se tosiasia, että tarina oli melko sekavaa ja yhdentekevää maailmanmestaruudesta haaveilevan juniorifutaajan ja tämän joukkueen draamaa, on pelin charmia vaikea selittää. Veikkaankin, että aika on yksinkertaisesti kullannut muistot, ja Inazuma Eleven toimikoon esimerkkinä siitä, että tällainenkin lajityyppi voi kehittyä.