Indiana Jonesin paluu videopelien maailmaan tapahtuu hieman eri merkeissä kuin alun perin odotettiin. Muutamia vuosia sitten paljastetusta PS3- ja Xbox 360 -pelistä muovautui pitkän ja hiljaisen kehitysprosessin päätteeksi pääasiallisesti Wiille kehitetty Indiana Jones and the Staff of Kings. Valitettavasti alustanvaihdon myötä pelistä on kadonnut paljon muutakin kuin HD-grafiikat.
Staff of Kings vie valkokankaalta tutun arkeologin natsientäyteiseen seikkailuun, maisemakattauksinaan muun muassa San Franciscon kadut ja Panaman viidakot. Kuten tavallista, metsästettävänä on mystisiä voimia pursuava muinaisesine, joka on tällä kertaa Mooseksen mystinen sauva. Se, jolla Raamatussa halkaistiin merikin kahtia. Sarjan hengelle uskollisista tapahtumista huolimatta kehittäjät eivät ole saaneet tarinasta irti puoliakaan tarjolla olleesta potentiaalista.
Kyse on melko suoraviivaisesta toimintapelistä, joka jakautuu nyrkkitappeluihin, valopyssymäisiin ammuskelukohtauksiin, pulmanratkontaan ja Wiin liikkeentunnistusta hyödyntäviin minipeleihin. Erilaisten osuuksien välillä vallitsee mainio tasapaino, joskin yksikään osa-alue ei onnistu tehtävässään edes keskinkertaisin arvosanoin.
Nahkaruoska viuhuu
Tappeluiden puuduttavuutta ei voida peitellä edes ympäristöstä löytyvillä esineillä, joita voi hyödyntää kättä pidempänä. Vihollisia pukkaa sen verran tiheään tahtiin, että Wii-kapuloita heilutellessa palaa kaloreita enemmän kuin Wii Fitissä. Ammuskeluosuuksissakin rei’itetään pitkälti vihollisten vieressä sijaitsevia ruutitynnyreitä, jotta matka pääsee jatkumaan.
Staff of Kings on melkoinen putkijuoksu sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä Indy viettää suuren ajan pelistä juoksennellen pitkin suorahkoja käytäviä ja ratkoen jo ensisilmäyksellä päivänselviksi osoittautuvia vipujenkääntelypulmia. Ainoa haaste on saada Wiin liikkeentunnistusta hyödyntävät peliosuudet toimimaan. Indyn hypätessä vaikkapa lentokoneen tai pianoa kannattelevan nostokurjen ohjaksiin, liikkeentunnistuksen kanssa saa tapella jatkuvasti, jotta se toimisi edes osittain yhtä sujuvasti kuin perinteiset keinot.
Kokonaisuutta häiritsee keskeneräisyys bugien, pelin kaatuilemisen sekä töksähtävästi ilmaantuvien latausruutujen ja välianimaatioiden muodossa. Bugien kokoluokka vaihtelee vaatimattomista jopa äkkikuolemaan johtaviin, eivätkä ärräpäät lopu kuoleman jälkeenkään: hengenlähdön jälkeen peli yleensä toistaa välianimaatiot, eikä niiden yli voi hypätä.
Indiana Jones and the Staff of Kings on hirvittävä tekele, mutta onneksi Wii-versiosta löytyy myös laadukkaampaa pelattavaa…
Indiana Jones ja Atlantiksen kohtalo
Viime vuosituhannen puolella nimi Indiana Jones oli yhtä suuren seikkailun kanssa, sonnustautuipa nahkatakkiin ja hattuun itse Harrison Ford tai miestä etäisesti muistuttava pikselikasa. Tuohon aikaan suuressa huudossa olivat myös puhdasveriset osoita ja klikkaa -seikkailut. Yksi lajityypin ikimuistoisimmista seikkailuista nähtiin vuonna 1992, kun LucasArts tarttui Indiana Jones -pelissään klassikkoelokuvista riippumattomaan tarinaan.
Indiana Jones and the Fate of Atlantis on täysiverinen Indy-seikkailu, jossa charmantin arkeologin arki on tavoitettu ensiluokkaisesti. Suuri seikkailu menneeltä vuosikymmeneltä on täällä jälleen – avattavana bonuksena Indiana Jones and the Staff of Kingsin Wii-versiossa. Kyse on klassikon suorasta käännöksestä, ainoastaan Wiin osoitin toimittaa hiiren virkaa. Täten alkuperäisilme sekä ääninäyttely ovat pysyneet ennallaan, joskin kuvaa voidaan pehmentää televisioruutua varten. Näyttelyn taso on yhä laadukasta, vaikka äänenlaadussa peli osoittaakin ikääntymisen merkkejä.
Nimensä mukaisesti Fate of Atlantiksessa metsästetään Atlantiksen kadonnutta mannerta, jonka asukkaiden edistykselliseksi kuvailtu teknologia on herättänyt natsien kiinnostuksen. Kolmannen valtakunnan kätyrit lähtevät jahtaamaan uudenlaisen tuhoaseen toivossa Atlantis-asiantuntijaa, Sophia Hapgoodia, joka sattuu olemaan Indyn kylmäkiskoinen heila Grönlannin ajoilta.
Pelialueiden rauhallinen koluaminen, tarina ja dialogi ovat erittäin keskeisessä osassa Fate of Atlantista, minkä myötä tapahtumista ja hahmoista löytyy syvyyttä elokuvan verran. Jopa siinä määrin, että pelin huhuiltiin pohjautuvan hylätyn Indiana Jones -elokuvan käsikirjoitukseen. Mielenkiintoista kyllä, pelissä on jokunen samankaltainen piirre viime kesänä ilmestyneen neljännen elokuvan kanssa.
Fate of Atlantis on aikansa tuote, eikä käsikirjoitettujen pulmien ja arvoitusten ratkomiseen ole luvassa helpotuksia uusille pelaajille. Muinaisten salojen jäljille päästäkseen on ajateltava kuin itse Indy konsanaan. Kuten jokainen vanha naavaparta tietää, omien hoksottimien käyttäminen voi olla hyvinkin palkitsevaa.
Peli on yksi LucasArtsin monipuolisimmista seikkailukokemuksista. Tilanteista voidaan yleensä edetä joko päättelykyvyllä, yksinkertaisilla kaksinkamppailuilla tai tiimityönä Sophian kanssa. Tarinan pääpiirteet pysyvät toki samana, mutta erilaiset lähestymistavat tuovat tapahtumiin uusia puolia.
Indiana Jones and the Fate of Atlantis on yhä hämmästyttävän laadukas kokonaisuus, jonka rakenteesta olisi pitänyt ottaa mallia myös Staff of Kingsissa.