Supersankareiden muotinäytös
Ovatko tarinalliset yksinpelitilat tärkeitä taistelupeleissä? Jos kysytään Mortal Kombat -sarjan tehneeltä NetherRealmilta, vastaus on, että totta kai ovat. Tämä näkyi studion muutaman vuoden takaisessa, DC-supersankareiden keskinäisestä kahinoinnista kertovassa Injustice: Gods Among Usissa ja jatkuu entistä vahvempana jatko-osassa Injustice 2.
Injustice 2:n tarina alkaa muutama vuosi siitä mihin viimeksi jäätiin. Vaihtoehtoisen todellisuuden diktaattori-Teräsmies on vangittu, ja Lepakkomies johtaa maailman jälleenrakennusta. Ongelmia aiheuttavat Gorilla Groddin uusi superkonnien joukko ja jotkut Teräsmiehelle vielä uskolliset sankarit, jotka juonivat tämän vapauttamista. Suurempi uhka planeettoja keräilevän Brainiacin muodossa kuitenkin muuttaa kuvioita ja pakottaa kaikki sankarit yhdistämään rivinsä – ainakin hetkellisesti.
Taistelupelien mittapuulla Injustice 2:n tarinatila on aivan omaa luokkaansa. Se ole pelkkä löyhä kyhäelmä, joka yhdistää toisiinsa eri hahmojen välisiä tappeluita, vaan oikea tarina, joka voisi sellaisenaan löytyä vaikka sarjakuvista ja vetää vertoja useimmille DC-elokuville. Tästä pitävät huolen hyvä dialogi ja ääninäyttely sekä lukuisat välianimaatiot. Mukana on myös kaksi vaihtoehtoista loppua sen mukaan, tukeeko lopussa Teräsmiestä vai Lepakkomiestä. Tietyissä kohdissa voi myös valita, kenellä kahdesta eri sankarista edessä olevan taistelun hoitaa.
Taistelumekaniikan osalta NetherRealm on selkeästi pyrkinyt olemaan rikkomatta mitään aiemmin toiminutta, joten mullistavia muutoksia tai uutuuksia ei ole tehty. Injustice 2 on silti lähempänä Tekkeneitä ja Street Fightereita kuin studion toinen taistelupelisarja Mortal Kombat. Tappeluiden painopiste ei ole niinkään erikoiskomboliikkeiden tekemisessä kuin supervoimamittarin tarkassa hyödyntämisessä. Siinä onkin nyt aiempaa enemmän mahdollisuuksia, kuten omien kombojen tehostaminen tai pakeneminen eri tavoilla vastustajien komboista.
Clash-mekaniikka on edelleen mukana. Sen avulla voi uhkapelata omaa supervoimaansa vastustajan kanssa joko lisävahingon tai kunnon palautuksen saamiseksi tilanteesta riippuen. Etenkin ihmisiä vastaan pelatessa supervoimaa tulee käytettyä kaikkeen muuhun kuin itse sankareiden näyttäviin omiin supervoimaliikkeisiin. Niistä on enemmän iloa vähemmän kilpailuhenkisimmille pelaajille, sillä ne on varsin helppo torjua tai väistää. Tällä kertaa myös hahmojen omat erikoisuudet, kuten Teräsnaisen lämpökatse tai Harley Quinnin hyeenalemmikit, ovat käyttökelpoisempia ja helpommin hyödynnettävissä taistelun tiimellyksessä.
Pelin 29 hahmosta 15 on kokonaan uusia, mutta vanhojenkin hahmojen liikkeitä on muutettu sen verran, että ne tuntuvat pelillisesti uusilta. Tasapainon suhteen tilanne tuntuu tällä hetkellä suosivan pykälän liikaa kaukohyökkäyshahmoja, kuten Deadshotia ja Tohtori Kohtaloa, mutta oletusarvoisesti tekijät puuttuvat taatusti asiaan, jos se alkaa tuntua liian dominoivalta taktiikalta. Verkkopeli ei onneksi vaikuta kärsivän samoista ongelmista kuin ykkösosa, etenkään verkko- ja vasteviiveen osalta.
Injustice 2:n suurin koukku on kuitenkin sen suoraan toimintaroolipeleistä lainattu varustejärjestelmä. Pelaamalla kerätään nyt laatikoita, joista putoaa satunnaisesti erilaisia hahmojen varusteita. Laatikoita ansaitaan kaikista pelitiloista, joten niiden saaminen ei vaadi mitään muuta kuin pelaamista oman maun mukaan. Varusteet vaikuttavat hahmojen ominaisuuksiin ja sisältävät jopa settejä, jotka antavat tuntuvia lisäbonuksia. Ja mikä tärkeintä, varusteet vaikuttavat aina hahmojen ulkoasuun, joten vastaan tulee harvoin samannäköisiä hahmoja.
Tässä auttaa myös pelin kerrassaan upea ilme, joka saa ihailemaan hahmojen ulkoasua. Hahmoille voi saada laatikoista myös uusia erikoisliikkeitä, mikä ratkaisuna ei taatusti miellytä kaikkia mutta lisää varustesysteemin kiinnostavuutta. Verkkopelin Ranked-tilassa niitä ei voi käyttää, mikä pitää pelin reiluna. Pientä turhautumista voi tosin aiheuttaa se, että varusteet ovat täysin satunnaisia, joten juuri tietylle hahmolle niiden saaminen on puhdasta arpapeliä.
Mitä varustejärjestelmä sitten tarkoittaa pelitasapainolle, etenkin kun pelissä on myös inhottuja mikro-ostoksia? Ensinnäkin mikro-ostoksilla ei voi ostaa varustelaatikoita tai muutenkaan helpottaa niiden saamista, sillä niillä voi ostaa vain puhtaasti kosmeettisia esineitä, kuten varusteiden uusia värejä. Toisekseen varusteiden numeroarvoilla tuntuu lopulta olevan yllättävän vähän vaikutusta. Varusteilla on kokemustasorajoite, eli aloittelevan hahmon päälle ei heti saa vedettyä parhaimpia varusteita, vaan hahmoa on kehitettävä ensin.
Käytännössä varustetasoeron huomaa vain, jos pelaa aloittelevalla hahmolla maksimitason hahmoa vastaan, mutta silloinkin taidolla pärjää. Lisäksi verkkopeliotteluiden alussa voi äänestää, haluaako numeroarvot mukaan taisteluun, ja turnaustilassa ne voi laittaa suoraan pois päältä. Tuntuukin siltä, että varusteiden suurin kiinnostavuus on juuri hahmojen ulkoasun muokkaamisessa.
Pelattavaa myös riittää, etenkin yksinpelaajille. Jos ei halua pelata ihmisiä vastaan verkossa edes satunnaisesti, Ranked- ja turnaustiloista puhumattakaan, voi uppoutua uuteen Multiverse-tilaan. Se tarjoaa päivittäin eritasoisia ja moniosaisia haastetaisteluita mitä erilaisimmilla muuttujilla. Niistä saa kaikenlaisia palkkioita, etenkin varustelaatikoita. Multiverse on loistava keksintö tai ainakin pidemmälle viety ja paremmin toteutettu kuin Mortal Kombatin Living Towerit. Se saa yksinpelaajat taatusti pysymään pelin parissa pitkään, sillä sieltä löytyy aina pelattavaa niin aloittelijoille kuin maksimitason hahmoja omaavillekin.
Injustice 2 on kaikkiaan hyvin positiivinen yllätys. Se säilyttää ensimmäisen osan vahvuudet ja tuo etenkin yksinpelaajille huomattavasti enemmän tekemistä ja pelattavaa. Pelaajat voivat myös muodostaa kiltoja, jotka tarjoavat omia haasteitaan ja jälleen uuden mahdollisuuden ansaita varustelaatikoita. Sarjakuvafaneillekin peli tarjoaa paljon viittauksia bongattavaksi varsinkin varusteiden nimien osalta. Silti sen pariin voi helposti uppoutua myös vähemmän sarjakuvia lukeneetkin. Hahmojen ulkoasun muokkaus varusteilla tarjoaa jatkuvaa tekemistä ja tavoiteltavaa. Lisäksi Injustice 2 on yksi niistä harvoista taistelupeleistä, joihin aloittelijoiden on helppo tarttua, mutta jossa on tarpeeksi syvyyttä myös vakavampien taistelupeliharrastajien tarpeisiin. Näin sisältörikasta taistelupeliä on tuskin aiemmin nähty.