James Bond 007: Blood Stone

Kohderyhmälle luotu Bond-peli

2.10.2011 16:07

James Bond on viime vuosikymmenellä etsinyt itseään. Pierce Brosnanin Bond aloitti lupaavasti Goldeneyella, mutta hänen tähdittämänsä ”bondit” ajautuivat turhaan kilpailuun amerikkalaisten ison budjetin toimintaleffojen kanssa keskittyen tarinan ja hahmojen sijaan alati kasvaviin räjähdyksiin ja hölmöyksiin. Sarja käynnistettiin uudelleen komeasti Casino Royalella, jossa Daniel Craig toi Bondin nykyaikaan, mutta Quantum of Solace taasen kulki kasvottoman toimintaleffan suuntaan. Bond-pelitkin ovat kokeilleet kaikenlaista. Ongelmana on oikeastaan se, että Rare teki Bond-videopeleille karhunpalveluksen: Nintendon 64:lle julkaistu Goldeneye on monestakin syystä videopelien merkkipaalu. Sitä seuraavia Bond-pelejä verrataan aina Goldeneyeen, ja niillä on käytännössä mahdoton tehtävä ylittää sen saavutukset.

007 Blood Stonea ei ole tehty videopelien suurkuluttajille vaan laajemmalle yleisölle. Sen halutaan toimivan Bond-leffan korvikkeena, sillä MGM-elokuvastudion talousvaikeuksien takia uutta Bond-elokuvaa ei toistaiseksi ole tulossa.

Niinpä pelin tuotantoarvoihin on panostettu. Bond-typykäksi on saatu brittilaulaja Joss Stone, joka hoilaa Eurythmicsin Dave Stewartin kanssa sävelletyn alkutunnarin, ja käsikirjoitusta on ollut tekemässä Goldeneye-elokuvan kirjoittanut Bruce Feirstein. Varsinaisen pelin on tehnyt ammattitaitoinen englantilainen veteraaniporukka Bizarre Creations, joka tuntuisi sopivan Bond-pelin tekemiseen kuin rintakarvat Sean Connerylle – Bizarre hallitsee sekä ajo- että toimintapelit.

Elä ja anna toisten kuolla

Pelaaminen koostuu reippaasta räiskinnästä, mutta onneksi mukana on myös suvantohetkiä. Ympäristöihin on esimerkiksi piilotettu kännykällä skannattavia esineitä, joista saa lisää tietoa tehtäviin liittyvistä hahmoista ja taustatapahtumista. Välillä käydään esimerkiksi skannaamassa superkännykällä turvamiesten koodiavaimia tai etsitään sormenjälkiä, joita tarvitaan turvaoven avaamiseen.

Aseisiin ja etenkin nyrkkeihin turvaudutaan kuitenkin tuon tuostakin. Liikkuminen ja ampuminen on toteutettu niin kuin hahmon olan takaa kuvatulta peliltä voi odottaakin: ammattitaitoisesti, mutta yllätyksettömästi. Bond voi räiskiä suojasta, ja pääosumat tiputtavat kertalaakista. Nyrkeillä niittaaminen tiputtaa vihollisen heti ja sallii Bondille fokustappo-ominaisuuden, joita voi varastoida kolme. Fokusta käyttämällä siirrytään hidastettuun tilaan, jossa aseen tähtäin kohdistuu automaattisesti vihollisen päähän ja pelaajan pitää vain painaa liipaisinta. Ominaisuus on lainattu Splinter Cell: Convictionista.

Jokaisessa kentässä pääsee myös ajamaan. Ajokohtaukset ovat kiivaita ja täynnä käsikirjoitettuja kohtauksia, joissa rekat kiitävät nipin napin pelaajan ohi. Pienikin ajovirhe tai auton pyörähtäminen käynnistää kohtauksen uudelleen, joten toiminta on hyvin suoraviivaista.

Maailman ympäri

Blood Stonen ympäristöt ovat kuin Bond-leffojen parhaat -listalta. Kaikki vakiopaikat, kuten Istanbul, Monaco ja Siperia, tulevat tutuiksi. Useat näistä paikoista on herätetty henkiin hienolla grafiikalla. Etenkin kohtaus vedenalaisessa jättimäisessä akvaariossa on upean näköinen. Hahmojen kasvoanimaatio ei ole parasta luokkaa, mutta ajaa asiansa.

Bizarre on tehnyt ammattitaitoista ja työtä, mutta Blood Stone on ristiriitainen tapaus. Kokonaisuus on hiottu, mutta samalla kunnianhimoton, yllätyksetön ja kovin turvallinen. Ajaminen ja toiminta on tehty paremmin kuin EA:n Bond-peleissä, mutta kun elokuvamaisuuden ehdoilla mennään, pelaajien kannalta Blood Stone jää liian yksinkertaiseksi ja helpoksi. Hypyt ja ajaminen eivät juuri vaadi taitoa, vaan varaa virheisiin on paljon. Se tekee pelistä helpon. Vihollisaallot toimivat ennalta arvattavasti, ja ampuvaa Bondia kohti juoksee aina vihollinen tai pari tapettavaksi, jotta pelaaja saisi fokushyökkäyksen käyttöönsä.

Moninpeli on tylsää juoksentelua turhan isoissa kentissä, ja verkkoviive vaivaa pahasti etenkin lähitaistelutapoissa. Ainoa hauskempi ominaisuus on se, että kierroksen voittaja pääsee pelaamaan itse Bondilla.

Sille yleisölle, jolle Blood Stone on tehty, se on mielestäni kohtalaisen onnistunut kokonaisuus. Kovin hengettömän oloinen se silti on.

Vaihtopelaaja

Kirjoittanut [pelaaja_author:2341]

Kun Blood Stonea esiteltiin ensimmäistä kertaa, 007-tuottaja Michael G. Wilsonin kerrotaan huokaisseen, että olisipa kyseessä uuden elokuvan julkistus. Sutkautus kertoo hyvin paljon ajatusmaailmasta pelin takana, sillä Blood Stone pyrkii monella tavalla paikkaamaan uuden elokuvan puutetta tuotantoyhtiö MGM:n painiessa talousongelmien kanssa.

Activisionin uutukainen tuo mieleen EA:n vanhat Everything or Nothing– ja From Russia with Love -pelit, joskin entistä enemmän massamarkkinoille suunnattuna. Tarkoituksena on ottaa mukava asento ja nauttia räjähdystentäyteisestä ampumaradasta, jonka suoraviivaisessa toiminnassa ei teknisesti ole mitään vikaa. Ammuskelu ja etenkin lähihyökkäykset tuntuvat hyvältä.

Pelaajaa vain kuljetetaan eteenpäin liikaa kädestä pitäen. Hypyt ovat automatisoituja ja vihollistekoäly yllätyksetöntä. Ajo-osuudet noudattavat tiukkaa käsikirjoitusta, josta poikkeaminen käynnistää kentän välietapilta. Useat kohtaukset, joissa Unchartedin kaltaisissa peleissä pelaajalle annettaisiin jonkinlainen kontrolli, tapahtuvat turhan usein animaatiopätkien muodossa.

Blood Stone puhuttelee minua pelaajana huomattavasti vähemmän kuin Treyachin Quantum of Solace tai Eurocomin tuore GoldenEye 007. Tosipelaajan kannalta se on pettymys, mutta peli silti onnistuu vetoamaan sisäiseen 007-faniin. Tiiviin Bond-paketin parissa viihtyy muutaman illan verran kuin elokuvateatterissa konsanaan.

8/10
Lisää luettavaa