Lukematta mukaan poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön, elokuvalisenssipelit ovat kuraa. Kukapa siis olisi parempi mies uudistamaan kenttää kuin elokuvien ihmelapsi James Cameron, jonka sanavarastoon floppi ei mahdu?
Valitettavasti ohjaaja on tuskin antanut pelille muuta kuin nimen, kaikki muu haisee keskinkertaisuudelle. Avatar on jonkinlainen esiosa elokuvalle, vaikkakin tämä käy ilmi vasta pelaajan kahlatessa läpi loputtoman pitkää pelin sisäistä tietokantaa. Tarina on äärimmäisen vaikea sisäistää puutteellisen dialogin ja tietojen takia. Päähahmo Ryder saapuu Pandoran kuuhun hoitamaan signaalimiehen tehtäviä. Ennen kuin hän huomaakaan, on Ryder valintatilanteessa. Liittyäkö Na’Vien puolelle ja suojella Pandoraa, vai liittyäkö ihmisten puolelle, joiden tavoite on kuun säälimätön putsaaminen rikkauksista. Riippuen päätöksestä, pelaajaa odottaa joko keskinkertainen räiskintä- tai lähitaistelupeli.
Kukkaisloistoa
Perusasiat ovat kunnossa. Visuaalista ilmettä voi rehellisesti sanoa paikoin huikeaksi, vaikka peli kärsii aika ajoin selkeistä ruudunpäivityksen notkahduksista. Ääninäyttely on kautta linjan mukiin menevää, tekeepä muun muassa Aliens-elokuvista tuttu Sigourney Weaverkin pienen sivuroolin lääkärinä.
Mutta niin huikea kuin matka Pandoraan onkin, on tie silattu hankalilla kontrolleilla ja pelaajasta riippumattomilla äkkikuolemilla. Luulisi, että tämän päivän pelit eivät lähtisi kosiskelemaan yleisöä grafiikka edellä, mutta valitettavasti tästä lisenssipelien helmasynnistä ei tunnuta pääsevän koskaan eroon. Niin Ryder kuin Avatar ohjautuvat identtisesti, eli huonosti. Liikkumisessa ja kääntymisessä on havaittavissa selkeä viive, joka korostuu varsinkin ajoneuvoja käytettäessä. Tarkka ohjaus ei ole yksinkertaisesti mahdollista. Tämä on vakava puute varsinkin Avatarilla pelatessa, jonka elossapysyminen nojaa lähitaisteluun. Kamera ei myöskään ole aivan kartalla, vaan useimmiten kuvakulma keskittyy jonnekin Ryderin jalkojen juureen. Tämä aiheuttaa harha-askelia, jotka yhdistettynä korkeuksissa käytävään taisteluun tarkoittavat useimmiten äkkikuolemaa.
On sääli, että Avatarin kohtalo on vaipua mitäänsanomattomuuden suohon. Odotin peliltä paljon, varsinkin nähtyäni trailerit. Valitettavasti karkkigrafiikka ei kuitenkaan riitä vielä kantamaan peliä maaliin saakka. Umpisurkeasti tasapainotettu moninpeli vain vahvistaa tunnetta: rahat pois tyhmiltä sekä faneilta – ja joskus nämä ovat sama asia.