John Woo Presents: Stranglehold / Arvostelut / pelaaja.fi

John Woo Presents: Stranglehold

19.10.2007 // Kirjoittanut: Tero Lehtiniemi
29

Kiinalaisohjaaja John Woo on mies, jonka tuotannon pitäisi olla tuttu jokaiselle toimintaelokuvien ystävälle. Hidastustekniikoiden luovaa käyttöön ja pitkiin asebaletteihin mieltyneen Woon ja luottonäyttelijänsä Chow Yun Fatin yhteistyö huipentui vuonna 1992 julkaistuun Hard Boilediin. Se jäi Woon viimeiseksi Hongkong-elokuvaksi miehen siirryttyä Hollywoodiin. Elokuva kertoi tarinan pahaa triad-jengiä vastaan taistelevasta tarkastaja ”Tequila” Yuenista, ja sen parhaimmillaan jopa puolen tunnin mittaisiksi venyneitä taisteluita ei ole suotta kutsuttu baletiksi.

Nyt Woo ja Chow Yun Fat palaavat Hard Boiledin synkkään maailmaan vielä kerran, tällä kertaa videopelin muodossa. John Woo Presents: Stranglehold on tekijätiimin mukaan yritys siirtää Woon elokuvien tunnelma videopelimuotoon. Idea ei kuitenkaan ole uusi, sillä myös kotimaista alkuperää olevaa Remedyn Max Payne -pelisarjaa voi hyvillä mielin luonnehtia hidastustekniikkaan ja pitkiin taisteluihin nojaavan pelimekaniikan ansiosta hatunnostoksi Woon hengentuotoksille. Tällä kertaa Woo on kuitenkin ollut aktiivisesti pelin kehityksessä mukana.

Max Payneillä ja Strangleholdilla onkin paljon yhteistä. Kuvakulma ja yleinen pelitunnelma ovat hyvin lähellä toisiaan, joskin Stranglehold vetää olennaisilla alueilla Woo-tyyliin vielä hieman enemmän överiksi. Tequila loikkii, kierii, liukuu kaiteita pitkin ja hyödyntää ympäristöä näppärästi mitä kekseliäimmin keinoin. Varsin rivakkaan tahtiin latautuva Tequila Time -mittari pitää huolen siitä, että sankarin lähes kuolemattomaksi muuttava ja aikaa merkittävästi hidastava erikoisominaisuus on päällä helposti noin puolet ajasta.

Viime hetki lyö

Voisi kuvitella, että tämänlainen jatkuvassa käytössä oleva erikoisominaisuus tekisi pelistä liian helpon. Tequila Timen luonteva ja oikein ajoitettu käyttö on kuitenkin olennainen osa pelissä pärjäämistä, sillä sankaripoliisiamme tulittaa optimitilanteessakin usein puolentusinaa vihollista, ja lisää valuu niskaan jatkuvalla syötöllä. Myös tapon tyyliin ja menetelmään kannattaa käyttää huomiota: näyttävämmät ja taidokkaammat teilaukset tuovat lisäpisteitä, jotka voi käyttää esimerkiksi Tequilan haavojen parantamiseen tai hyvin tehokkaisiin erikoishyökkäyksiin.

Vaikka panokset kovenevat vihollisten ja Tequilan aseistuksen jatkuvasti parantuessa, ei peliä missään nimessä voi luonnehtia haastavaksi. Tallennuspisteitä viljellään varsin tiheästi, ja hetken totuttelun jälkeen vikkelästi täyttyvää aikamittaria käyttämällä epätoivoisiltakin tuntuvat tilanteet selvittää ilman tuskia.

Se, kuinka hyvin Strangleholdin pelimekaniikka uppoaa, riippuu hyvin pitkälle siitä, kuinka John Woon leffojen meininki maistuu ylipäänsä. Peli on käytännössä suuren osan ajasta yhtä venytettyä Hard Boiledin ampumakohtausta, ja vaikka paranevat tykit hieman piristävätkin menoa, pysyy perusvire aina samanlaisena. Ruudulla kyllä vilisee kerrallaan tuhat eri asiaa, joita pitää seurata ja joihin pitää kiinnittää huomiota, mutta tämä peruskaava toistuu jatkuvasti ilman riittävää vaihtelua. Jos alusta loppuun asti vinhana jatkuva asebaletti on sitä mitä peliltä kaipaa, tarjoaa Stranglehold juuri sitä. Pari kertaa verenhuuruista etenemistä hidastetaan pienillä pulmanpoikasilla, mutta noin puolivaiheessa peliä nämäkin piristeet loppuvat kuin seinään.

Synkkä on kaunista

Peli hyödyntää Unreal Tournament 3:n pelimoottoria, ja se näkyy. Hard Boiledin synkkä maailma ja Tequilan olemus on vangittu täydellisesti, eikä esimerkiksi Chow Yun Fat ole vanhentunut päivääkään. Grafiikkamoottorin puolella ainoa napinan aihe on se, että ainakin Xbox 360 -versio kärsi satunnaisesta hidastelusta, mutta suurimman osan ajasta meininki on näyttävää ja sulavaa. Kameralla on välillä ongelmia pysyä vauhdikkaan toiminnan perässä, mutta tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä yhdellekään kolmannen persoonan toimintapeliä pelanneelle.

Ihan puhdasta perustoimintaa peli ei kuitenkaan ole. Tarinaa ryydittävät elokuvamaiset välianimaatiot, eikä Woon mieltymystä Mexican standoffeihin ole myöskään sivuutettu. Toiminta pysähtyy siis välillä pattitilanteisiin, jotka hoidetaan nopeita refleksejä vaativan minipelin avulla.

Stranglehold on hyvin pitkälle juuri mitä se haluaakin olla: virtuaalinen John Woo -elokuvakokemus. Elokuvamaisuutta tukee myös pelin pituus, sillä yksinpelin lopputekstit saa eteensä suurin piirtein kuuden tunnin pelaamisen jälkeen. Normaalilta peliltä tätä voisi pitää varsin naurettavana määränä, mutta rehellisesti sanottuna tämä on juuri se aika, jonka verran peli-idea kantaa muuttumatta liian itseään toistavaksi.

Pelin arviointi jollain numeerisella arvosanalla on monesta syystä hankalaa. Se on audiovisuaalisesti nautittava peli, jossa on hyvä meininki, tarpeeksi tehokkaita aseita, riittävästi ammuksia ja tarpeeksi ammuttavaa. Samalla sen tarjoama pelikokemus on kuitenkin sekä lyhyt että itseään toistava. Onkin lähinnä makuasia, onko Woon timanttinen meininki riittävä syy ostopäätöksen tekemiseksi. Peli ei tarjoa pitkää iloa, mutta ei toisaalta itkuakaan. Myönnän nauttineeni joka hetkestä, mutta odottaisin silti pelin halpenemista hieman. Stranglehold on joka tapauksessa peli, joka jokaisen Woo-fanaatikon olisi syytä ainakin kokea, vaikka se ei genreä missään muodossa mullistakaan.

 

Meet John Woo

John Woolla on ollut tapana tehdä cameo-esiintymisiä tuotoksissaan, ja näin käy myös Strangleholdissa. Woo toimii sekä tuotantoekstroja kauppaavan liikkeen myyjänä että sivuhahmona itse pelissä. Kovin pitkiä tai merkittäviä esiintymiset eivät ole, mutta hauska lisä joka tapauksessa.

 

Kuivakkaa moninpeliä

Kun yksinpelin kello tikittää loppuun noin kuudessa tunnissa, olisi luonnollisesti kivaa, jos edes moninpeli tarjoaisi lisää hupia. Näin ei valitettavasti kuitenkaan pääse käymään, sillä Strangleholdin pelimekaniikka siirtyy moninpeliksi aivan käsittämättömän huonosti. Kaoottinen tappomatsitoiminta yhdistettynä jäykkään kameraan tuhoaa jo ison osan pelikokemuksesta, mutta lopullinen niitti on Tequila Timen vesittäminen ilmeisesti tasapainotussyistä. Ominaisuutta ei nimittäin voi käyttää silloin kun haluaa, vaan sen toimintalogiikka perustuu ilmeisesti siihen, kuinka paljon vastustajilla on omaa mittariaan jäljellä.

6/10

Kommentit

Käyttäjän Tarkkis kuva
Tarkkis

Muuttuu tylsän alun jälkeen huipuksi.

Käyttäjän FINReko kuva
FINReko

Sopivan pituinen ja mahtavasti hajoava ympäristö

Käyttäjän Slobberi kuva
Slobberi

Nannaa Maxpayne-faneille :)

Käyttäjän KarvaNoppa kuva
KarvaNoppa

Jees

Käyttäjän Akutsi kuva
Akutsi
Käyttäjän Janne82 kuva
Janne82

Asiallista toimintaa!

Käyttäjän Janne80 kuva
Janne80

Perus räiskimistä. Ympäristö hajoaa kivasti!

Käyttäjän Daimonos kuva
Daimonos

Pienoinen pettymys, mutta hyvä peli kuitenkin

Käyttäjän Final Fantasy X kuva
Final Fantasy X

Todella näyttävää räiskintää.

Käyttäjän warhero kuva
warhero

Hyvää Fiilistely räiskintää.

Nostoja