Maailmanrauhaa rynnäkkökiväärillä.
Kuten tästäkin PCpelaajan numerosta voi huomata, toiseen maailmansotaan sijoittuvia toimintastrategiapelejä julkaistaan vähän väliä. Sen sijaan nykyaikaisempaan ympäristöön sijoittuvia lajityypin pelejä ei viime aikoina ole pahemmin nähty, lukuun ottamatta Command & Conquer: Generalsia ja Act of Waria. Siksipä Joint Task Force onkin ainakin aihepiiriltään tervetullut uutuus. Joint Task Force on siis nykyaikaan, tai oikeastaan vuoteen 2008 sijoittuva toimintastrategiapeli. Sen tarina lainaa vahvasti oikean maailman geopoliittisesta tilanteesta ja onkin yllättävän todenmakuinen – sen tapahtumat tuntuvat ihan mahdollisilta. Juonen keskipisteessä on länsimainen kansainvälinen sotajoukko Joint Task Force, jonka tehtävänä on taistella terrorismia vastaan ja korjata maailman vääryydet. Jokaisen pelaajan omaksi päätökseksi jääköön se, onko juoni loppujen lopuksi parodiaa vai ei.
Ei armoa
Joint Task Force on muutoin melko tavanomainen toimintastrategiapeli, mutta se keskittyy tavallista enemmän sotimiseen. Tukikohtia ei rakennella eikä resursseja kerätä. Lisäjoukot tilataan kartalle ja ne tuodaan helikoptereilla. Raskaamman kaluston, kuten tankkien ja muiden panssariajoneuvojen, tilaamista varten täytyy ottaa haltuun lentokenttä tai sellaiseksi kelpaava alue. Uusia joukkoja ostetaan rahalla, jota saa tehtävien onnistuneesta suorittamisesta. Taistelut itsessään ovat armottomia ja kovaa työtä. Koska uusia joukkoja ei voi rakentaa ja niiden tilaamiseen tarvitsee tehtävistä saatavaa rahaa, käytössä oleva joukkomäärä on hyvin rajallinen. Itse taistelutilanteet ovat todella nopeita, ja pieni virhe voi aiheuttaa koko joukon tuhon. Tämä tarkoittaa yleensä tilanteen uudelleenlataamista. Pelatessa onkin syytä muistaa tallentaa usein. Sotimista hidastaa pahasti myös se, että armottomuuden vuoksi jokaisen tilanteen jälkeen omat joukot on syytä korjata ja parantaa. Vihollisia ei onneksi puske loputtomasti lisää. Pääsääntöisesti niitä ei ole enempää kuin mitä tehtäväkartalta löytyy. Lisäksi sotimista haittaa liiallinen mikromanagerointi, eli omia joukkoja pitää ohjata ja käskyttää kädestä pitäen, sillä itsestään ne eivät osaa tehdä juuri mitään. Joukkojen liikuttelussa etenkin ajoneuvojen reitinhaku on täysin ulalla, ja pahimmillaan ajoneuvot pyörivät ympyrää osaamatta mennä minnekään.
Upseeri ja mediakasvo
Peruskaavasta poiketen perusjoukkojen lisäksi pelaajalla on käytössään sankariyksiköitä eli erilaisia upseereita. Upseereiden tärkein ominaisuus on mahdollisuus tilata itsensä lähistölle uusia joukkoja sekä erikoiskyvyt, joita voi valita taistelukokemusta keräämällä. Erikoiskyvyt ovat pääasiassa passiivisia, ja ne antavat erilaisia bonuksia muille joukoille. Myös perusjoukoissa on pientä muokkaamisen varaa. Yksittäisille sotilaille voi ostaa erilaisia lisäaseita, kuten räjähteitä, sinkoja, kranaatteja ja niin edelleen. Medialla on suuri merkitys nykyaikaisessa sodassa, ja Joint Task Forcekin yrittää sen huomioida. Pelaajalla on mediamaine, johon siviiliuhrit ja vauriot vaikuttavat negatiivisesti. Teoriassa huono mediamaine alentaa pelaajan tehtävistä saamia palkkioita, mutta käytännössä sillä ei tunnu olevan väliä. Siviiliuhreja ei lisäksi ole kovinkaan vaikea välttää.
Korni ja komea
Ulkoisesti peli on kyllä komeaa katsottavaa. Pelikartat ja niiden ympäristöt, kuten yksikötkin, ovat huikean yksityiskohtaisia, joskin myös vähän kliinisen oloisia. Pelimoottori rullaa pääosin pehmeästi, mutta minimikokoonpanolla ruudunpäivitys voi töksähdellä suurimmissa kähinöissä. Erikoismaininnan ansaitsee ääninäyttely, joka on todella kornia ja ylinäyteltyä. Liekö jotain tekemistä juonen oletetun parodian kanssa? Yksinpeli on kokonaisuutena vähän hengettömän oloinen, vaikka pituutta riittääkin. Tehtävät ovat pääsääntöisesti liikkumista pisteestä a pisteeseen b ja sieltä uudeksi kohteeksi osoittautuvaan c:hen. Mielenkiintoisena ominaisuutena kampanjaa voi pelata yhteispelissä toisen ihmispelaajan kanssa verkon välityksellä. Muutoinkin moninpeli onnistuu yksinpeliä paremmin. Joint Task Forcen moninpeli tarjoaa monia eri pelimuotoja, joita voi lisäksi muokata monipuolisesti. Erilaisia osapuolia sankareineen löytyy kolme erilaista: Joint Task Force, terroristit ja nimettömän diktatuurin joukot. Vain peliseuran löytäminen tuntuu vähän vaikealta. Kaiken kaikkiaan Joint Task Force on ihan mukiinmenevä peli, mutta sen pelaaminen tuntuu liian usein työltä. Lisäksi tarjolla on niin paljon parempiakin vaihtoehtoja – joskaan ei välttämättä nykyaikaan sijoittuvia. Jos aihepiiri ja etenkin verkkomoninpeli kuitenkin kiinnostavat, voi JTF siis olla ihan järkevä sijoitus.
Alkuperäinen pistemäärä: 73/100