Hei, me paukutellaan!
Just Cause 3 on tätä nykyä melko harvinaislaatuinen peli. Viime vuoden muiden suurnimikkeiden tapaan Just Cause on yksityiskohtainen avoimen maailman toimintapaketti, mutta haastajista poiketen se yhä hakee kannuksensa huolellisesti rakennetuista hiekkalaatikkomaisista järjestelmistään. Vaikka mukana on jälleen välipalamainen päätarina, jossa diktaattorien syrjäyttämiseen erikoistunut Rico Rodriguez joutuu tositoimiin Välimerellä sijaitsevassa Medicin kotisaaristossaan, varsinainen hauskuus löytyy käsikirjoitettujen tilanteiden seuraamisen sijaan itse pelimekaniikasta. Jättimäinen pelialue on yhden miehen armeijan leikkikenttä, jossa pelaajien on useimmiten itse löydettävä hupinsa.
Täytyy silti myöntää, että Just Cause 3 löytää paremman tasapainon pöhköön tarinankerrontaansa kuin edeltäjänsä. Ohjussurffausta ja muita räjähtäviä tilanteita sisältävät juoniosuudet ovat kaikessa hilpeydessään kutakuinkin yhtä päälle liimattuja ja tyhjänpäiväisiä kuin ennenkin, mutta karikatyyrimäisesti liioitellut hahmot istuvat pelin ylilyövään toimintaan kuin ruutitynnyri keskelle vihollisjoukkiotta. Ricon lapsuudenystävä Mario saattaa olla hieman lapsellinen tapaus, kun taas Mediciä rautaisella otteella hallitsevaa kenraali Di Ravelloa näkisi mieluusti enemmänkin. Itse Ricokin on jättänyt kakkososassa harrastamansa lihaskimppumaisen machoilun taakseen ja aiheuttaa kaaosta nyt veijarimainen Antonio Banderas -virne naamallaan.
Just Cause 3:n tehtäväsuunnittelu ei ole erityisen kummoista, mutta se sentään tutustuttaa pelaajat aiempaa paremmin pelin tarjoamiin työkaluihin ja sääntöjärjestelmiin sekä niiden suomiin mahdollisuuksiin. Niiden tultua tutuksi tarinatehtävät lähinnä kasvattavat ase- ja kulkuneuvoarsenaalia, kun taas erilaiset haastetehtävät kehittävät Ricon ja tarvikkeiden ominaisuuksia. Just Cause 3:n kontekstissa kannustimet ovat varsin riittävät, sillä uudet leikkikalut ja tuhokoneet ovat oleellisia pelin viihdyttävyyden kannalta. Medicin vapauttaminen Di Ravellon otteesta tapahtuu hitaasti mutta varmasti kylä ja sotilastukikohta kerrallaan, mikä kävisi saariston massiivisen koon takia nopeasti yksitoikkoiseksi samoihin taktiikoihin turvautumalla. Mikäli olet valmis käyttämään ripauksen mielikuvitusta ja kokeilunhalua, Just Cause 3:n aluksi itseään toistavilta vaikuttavat pelitilanteet muuttuvat hämmästyttävän viihdyttäviksi.
Oleellisimpiin apuvälineisiin lukeutuvat Ricon uskolliset kiinnitysköydet, joilla voidaan kiinnittää vaikkapa helikopterin paikoilleen. Köysiä on aiempaa enemmän, mutta ennen kaikkea niiden jännitettä voi nyt kiristää. Näin ollen kiinnitetyn kopterin voi vaikkapa romahduttaa maahan kiristämällä köyden äärimmilleen. Toisinaan erilaisten yhdistelmien keksiminen voi olla haastavaa, mutta pian sitä huomaa moukaroivansa vihollistukikohtia helikoptereihin sidotuilla autoilla ja laukaisevansa vihollisia ilmaan räjähtävien kaasutynnyreiden mukana. Varsinaiset päätehtävät eivät aina anna mahdollisuutta luovuuteen, mutta vapaampi sotilastukikohtien tuhoaminen ja pikkukyliin ujutettujen propagandakoneistojen posauttaminen senkin edestä. Mikäli jokin hullu kommellus päättyisikin kuolemaan, purkuhommia saa fiksusti jatkaa juuri siitä, mihin ne jäivät.
”Just Cause 3 ei ole peli kaikille, mutta itseäni sen avoin luonne ja pirteä tunnelma jaksavat viihdyttää suunnattomasti.”
Jos tarjolla ei satu olemaan omiin tarkoitusperiin sopivia kulkuneuvoja tai vaikkapa tankkeja, Rico voi aina pyytää vastarintalaisilta menopelejä tai lisävarusteita ilmapudotuksena. Rico on silti erittäin tuhovoimainen jo omillaan, sillä miehen laskuvarjo ja liitopuku antavat melkoisen etulyöntiaseman vihollisjoukkoihin nähden. Täysin uusi liitopuku mahdollistaa nopean liikkumisen paikasta toiseen, kun taas tutulla laskuvarjolla kaarrellessa vihollisten harventaminen käy mallikkaammin kuin maan kamaralla juostessa. Kummankin ominaisuuksia voi tehostaa myös kiinnitysköydellä, joka esineiden sitomisen lisäksi singauttaa Ricon nopeasti paikasta toiseen.
Just Cause 3 onkin peli niille, jotka lykkäävät avoimen maailman tarinatehtävät tuonnemmaksi ja lähtevät riehumaan ympäriinsä pitkin maita ja mantuja. Sen sijaan, että räyhääminen olisi täysin tarkoituksetonta, pelaajan hauskanpito palkitaan jättimäisillä räjähdyksillä ja näyttävästi hajoavilla rakennuksilla, mikä vuorostaan edesauttaa Medicin vapauttamista Di Ravellon otteesta. Ennen kaikkea työkalut tekevät liikkumisesta ja tuhon aiheuttamisesta äärimmäisen hauskaa, etenkin kun ohjausniksit tulevat koko ajan tutummiksi. Oikeastaan kaikki toimii varsin hyvin autojen melko luistelevaa ajomallia lukuun ottamatta.
Medicin kuvankauniin saariston yksi ehdottomasti piristävimpiä piirteitä on sen värikylläisyys. Vehreää luontoa ja kirkkaassa auringonvalossa kimaltelevaa merta ihastellessa tajuaa nopeasti, kuinka vähän vastaavanlaisia näkyjä videopeleissä tätä nykyä onkaan. Ydinlaskeumien, dystopioiden ja räkäisten fantasiamaailmojen jälkeen Medicin letkeän kitarasävytteinen tunnelma piristää kummasti näin talviaikaan, kun taas toinen toistaan komeammat räjähdykset valaisevat pimeät yötaivaat. Medicin lumoavaa ja jopa hauskaa ilmapiiriä siemaillessa jääkin usein pohtimaan, miksi kaiken on nykyään oltava niin synkkää ja masentavaa.
Selkeämpi särö ulkoasussa ja teknisessä toteutuksessa on yskähtelevä ruudunpäivitys, joka nostaa tasaisin väliajoin päätään testatussa PlayStation 4 -versiossa. Tekniset notkahdukset tulevat ilmi etenkin vilkkaimmissa toimintakohtauksissa, mutta pelin tuorein päivitystiedosto sentään lyhentää pelin julkaisun yhteydessä runsaasti parjattuja lataustaukoja. Ennen päivitystä latausruutua sai tuijottaa kuolon korjatessa tai haasteen epäonnistuessa useita minuutteja, nyt sentään vain jokusen hetken. Peliin on lupailtu lisää tekniseen puoleen pureutuvia päivityksiä, mutta niiden aikataulu oli ainakin kirjoitushetkellä vielä hämärän peitossa.
Just Cause 3 ei ole peli kaikille, mutta itseäni sen avoin luonne ja pirteä tunnelma jaksavat viihdyttää suunnattomasti. Sen vetovoima riippuu täysin siitä, mitä avoimen maailman peliltään odottaa. Vaikka Just Cause 3 on kooltaan massiivinen, sen maailmankartta ei ole täynnä pikkunäperreltävää, kerättäviä esineitä ja tarinaa avartavia sivutehtäviä. Se on enemmänkin Grand Theft Autoa moninkertaisesti toimintapainotteisempi ja ylilyövempi leikkikenttä, jossa on omat selkeät pelilliset vahvuutensa. Siksi onkin niin hämmentävää, ettei Ricon kolmaskaan rymistely osaa hyödyntää niitä varsinaisissa tehtävissään sen kummoisemmin. Ehkäpä juuri sen takia tehtäviä on ripoteltu kartalle melko harvakseltaan, ja osa niistä avautuu vasta useiden alueiden vapauttamisen jälkeen. Kyllä tämäkin kelpaa, mutta pienellä lisävaivannäöllä ja teknisellä viilailulla Just Cause 3 olisi voinut olla jopa todellinen klassikko.
7/10
Hieno toiminnantäyteinen hiekkalaatikko, jossa hauskanpito on enemmän pelaajien itsensä kuin kehittäjien luomien tehtävien vastuulla.
Ville Arvekari