TYOMARI tappaa talossa ja pyytarhassa
Tamperelaisen 10tons Entertainmentin uutukainen JYDGE jatkaa kehittäjän vuodentakaisen hitin Neon Chromen menestyksekästä ylhäältä kuvattua toimintapelikaavaa. Tällä kertaa seikkailu sijoittuu Edenbyrgin futuristisille kaduille, joilla kansalaisten henki on löyhässä ja yyt sekä uut sekaisin. Kaupunkia kurittava rikollisaalto on äitynyt niin pahaksi, ettei auta kuin päästää kyborgiset JYDGE-lainvalvojat irti ja kukistaa paha aines puhtaan tulivoiman avulla.
Tamperelaisten erikoinen huumori joko uppoaa tai ei, mutta ainakin omintakeisesta kirjoittamisesta on pakko antaa tunnustusta. Vaikka JYDGE ei alustuksensa jälkeen paljoa tarinankerrontaa tarjoakaan, pelin maailma vaikuttaa ylilyödyn absurdilta samoin kuin ilmiselvästi vaikutteina toimineet RoboCopin Detroit ja Judge Dreddin Mega-City One. Edenbyrgin neonvaloissa kylpevät tapahtumapaikat ovatkin tunnelmaltaan iskevimmillään, jos kumpikaan näistä esikuvista tuntuu edes lähtökohtaisesti omalta.
Tehtävät itsessään ovat varsin suoraviivaisia tapauksia, kuten panttivankien vapauttamista, rikollispomon eliminointia tai pankkiryöstön pysäyttämistä. Tilannetta monimutkaistetaan tehtäväkohtaisilla lisähaasteilla, jotka sisältävät kentän läpäisyyn lisäehtoja. Pitää päästä tavoitteeseen ja takaisin alle 20 sekunnissa, pelastaa kaikki panttivangit tai olla tappamatta sivullisia. Tarpeeksi monta tavoitetta suorittamalla avataan seuraava tehtävä läpäistäväksi.
”Pelin maailma vaikuttaa ylilyödyn absurdilta samoin kuin ilmiselvästi vaikutteina toimineet RoboCopin Detroit ja Judge Dreddin Mega-City One.”
Osa tavoitteista on mahdollista suorittaa kaikessa rauhassa, mutta osaan tarvitaan nopeutta ja todella tarkkaa suorittamista. JYDGE ei tosin vaadi kaikkien tavoitteiden täyttämistä kerralla, joten pelaaja saa kokeilla eri lähestymistapoja rauhassa. Perinteiseen hiiviskelyyn liittyvät tavoitteet ovat todella raivostuttavia, ja syynä ovat tällä kertaa vaikeasti hahmotettavissa olevat partioivien vihollisten näkökentät. Siinäpä lieneekin pelin suurin kompastuskivi, sillä esimerkiksi genreen tutustuville kiireettömyys varmasti sopii, kun taas hektisimpiä samantyylisiä pelejä pelanneille se saattaa merkitä haasteen totaalista puuttumista.
JYDGEssä ohjattavalla ”tyomarilla” on aluksi käytössään vain yksinkertainen konepistooli ja rajoitettu kykyvalikoima, joilla ensimmäiset puolen tusinaa tehtävää suoriutuivat yllättävän kivuttomasti. Myöhemmin kyborgin Gavel Mk. I -aseen valikoihin avautuu kaikenlaisia ammustyyppejä ja passiivisia ominaisuuksia, joten kenttien läpi voi porhaltaa seiniä läpäisevän kiväärin tai vihollisia lamauttavan plasmatykin avulla.
Tehtäviä suorittamalla kokemustasot karttuvat ja myös uudet kyvyt avautuvat käyttöön nopealla tahdilla. Loppujen lopuksi metallinen sankari on mahdollista varustaa neljällä passiivisella kyvyllä, kuten lisäpanssareilla ja moduulilla, joka ampuu ukkosta lähietäisyydelle sattuvien vihollisten päälle.
JYDGEn rennompi tahti ja vaikeustason nojaaminen haasteisiin saattavat arveluttaa genren nopeatempoisempien pelien, kuten Hotline Miamin, ystäviä, mutta rentoudella on myös positiiviset puolensa. Kentät muuttuvat harvoin kaoottiseksi sekamelskaksi, eikä kuoleman syytä tarvitse koskaan hämmästellä jälkikäteen. Tietyillä varusteiden kokoonpanoilla on myös mahdollista tehdä hahmosta käytännössä tuhoutumaton, joten loppupään vaikeista kentistä on mahdollista päästä läpi arveluttavan helposti.