Karaoke Stage 2 / Arvostelut / pelaaja.fi

Karaoke Stage 2

21.04.2006 // Kirjoittanut: Janne Pyykkönen
2

Kaikki tietävät, että Japani on karaoke-hoilotuksen kultamaa. Kuitenkin brittien tuottama SingStar-peli on hallinnut meillä päin epävireisen amatöörilaulun markkinoita. Tilanteeseen saadaan nyt korjausta, sillä Konami-yhtiö julkaisee Aasiassa menestyneen Bemani-musiikkipelisarjansa karaoke-kermaa myös Euroopassa. Musiikkipelien fanien odotukset nostaa kattoon tieto, että Karaoke Stage 2 -pelistä vastaa huippuhyvän Guitar Hero -pelin kehittänyt Harmonix. Onko käsissä SingStarin kaataja?

Väärennöshittejä moneen makuun

Maailmalla Karaoke Revolution Partyna tunnetussa Karaoke Stage 2:ssa on ainakin yritystä. Laulettavia kappaleita on viisikymmentä, ja musiikkia on todella monenlaiseen makuun. Klassikot ovat erityisen hyvin edustettuina, ja laulamaan pääsee niin Janis Joplinin Me and Bobby McGeetä kuin Aretha Franklinin A Natural Womania. Uudempaa musiikkia mukana on Michelle Branchilta ja Incubukselta, ja 80-luvusta muistuttavat Cyndi Lauperin ja Foreignerin luritukset. Upealta kuulostava kappalevalikoima tuottaa kuitenkin pelin ensimmäisen pettymyksen. Laulut eivät ole alkuperäisversioita, vaan imitaattorien tekemiä kopioita. Eroa ei aina edes huomaa, mutta muutamissa lauluissa tulos ei ole aivan onnistunut.

Karaokepelejä nähneille Karaoke Stage 2:n pelaaminen on tuttua. Sanat kulkevat ruudun alaosassa ja ympäriinsä heiluva nuoli näyttää, miltä korkeudelta pitäisi laulaa. Sävelkulkujen tarkasta seuraamisesta saa pisteitä, ja pitkään jatkunut menestys antaa lisäpisteitä. Toisin kuin pelkäksi lauluviihteeksi tehdyssä SingStarissa, pisteille on myös käyttöä. Karaoke Stage 2:ssa pelaaja kokoaa pelihahmon, joka heiluu ja aukoo suutaan musiikin tahtiin erilaisilla lavoilla. Hyvä laulaja saa hankittua hahmoilleen uusia asuja ja tyylejä.

Pelillistä sisältöä on sen verran, että leluksi Karaoke Stage 2:ta ei voi haukkua. Duettoja, kilpailuja, sikermiä ja muita laulutapoja riittää, joten kilpailuhenkisemmät pelaajat pitävät pelistä varmasti. Turhia ovat ainoastaan minipelit, kuten laulunkorkeutta säätelemällä pelattava Pong-klooni. Kömpelöiden minipelien viihdearvo on lähellä nollaa.

Tanssia ja irtopäitä

Guitar Hero -kitaraohjaimistaan tunnetun Harmonixin rakkaus teknisiin kokeiluun näkyy parhaiten Karaoke Stage 2:n tanssiosuuksissa. Aivan, luit oikein. Peli osaa käyttää tanssimatto-ohjaimia, joten pelaaja voi laulaa ja tanssia kuin kunnon pop-stara. Moinen yhdistelmä on käytännössä paljon vaikeampi kuin teoriassa: kun tanssiosuuksia on kokeillut, Britney Spearsin sujuvaa lavaesiintymistä voi vain ihailla.

Pelin toinen tekninen neronleimaus on EyeToy-kameran käyttö. Pelaaja voi luoda sen avulla päästään kolmiulotteisen mallin, joka lätkäistään pelihahmon harteille. Tulos on aavemaisen toimiva, vaikka ilmeetön digitaaliklooni näyttää hetkittäin zombilta.

Tällaisen taituruuden jälkeen ei odottaisi, että Karaoke Stage 2 putoaisi huippupeliluokasta teknisen mokan takia. Näin käy, sillä ruudulla vilistävästä karaoke-tekstityksestä ei ole yksinkertaisesti tehty tarpeeksi helppolukuista. Niinpä esimerkiksi tanssiosuuksissa sanoitusten seuraaminen on lähes tuskallista. SingStar pitää kruununsa, ja jos ette sitä usko, kokeilkaa molempien pelien versioita Beyoncén Crazy in Lovesta.

Huijaamalla supertähdeksi

Miten on mahdollista, että laulutaidoton pelitoimittaja onnistuu hetkessä aukomaan palkintomateriaalit pelissä, jossa haetaan Whitney Houstonin I Will Always Love You -kiekaisuja? Huijaamalla tietysti. Huippupisteisiin tähtäävä huijari ei yritä seurata sanoja, vaan hymisee ja mumisee oikeassa sävelkorkeudessa. Se ei yksinään riitä, vaan avuksi haetaan falsetti. Parempia tuloksia irtoaa, kun äänen peruskorkeudeksi valitsee "pikkuoravat". Hyminä ja vinkuna takaavat yhdessä platinasuorituksen, mutta hintana on, että pelaaja kuulostaa järkensä menettäneeltä Bee Gees -solistilta.

7/10

Kommentit

Käyttäjän kikko kuva
kikko
Käyttäjän WauhtiHullu kuva
WauhtiHullu

Nostoja