Seksikästä kuuhulluutta
Aina kun Goichi Suda ammentaa populaarikulttuuriviittauksia viliseviä visioitaan pelimuotoon, luvassa on vähintään jotakin omaperäistä. Kulttipeli killer7:n ja Tarantino-vaikutteisen No More Heroesin henkinen seuraaja Killer is Dead ei ole poikkeus, vaan pikemminkin kaksikon psykedeelinen risteytys.
Pelaajat kiidätetään keskelle salamurhaaja Mondo Zappan hämmentävää arkea, jossa valovoimaiset sädekatanat, Mega Manilta varastetut tykkikädet ja Kuun pimeältä puolelta hyökkäävät salamurhaajademonit ovat osa normiperjantaita. Duuni on duunia, joten kukaan tai mikään ei ole liian haastava tappokohde Mondolle, vaikka itse pelaajille tarinan punainen lanka on alusta loppuun viehättävästi umpisolmussa.
Siinä sivussa vikitellään ja tirkistellään Mondon kuvankauniita valloituksia ympäri maailmaa minipelitreffeillä, joiden pikkutuhmalle tirkistelylle luultavasti heristellään sormea globaalin tietoverkon sopukoissa tälläkin hetkellä.
Mondon verinen taival on jaoteltu kahteentoista erilliseen tehtävään ympäri maailmaa ja hitusen sen vierestäkin. Toiminta on perijapanilaista toimintamätkettä Sudan oman No More Heroesin hengessä, jossa Kuun pimeän puolen salamurhaajademonien kanssa kahinoidaan miekkojen kalistelulla ja ketterällä akrobatialla, joka vain nopeutuu ja nopeutuu Mondon latoessa mittavampia komboketjuja.
Alkuun turhan yksinkertaiselta tuntuva toiminta muovautuu huomattavasti hauskemmaksi Mondon taitojen karttuessa ja hyökkäysten kehittyessä. Melko ahtaat pelialueet tekevät kuitenkin tyylikkäästi räiskyvästä kahinoinnista toisinaan sekavaa isompien vihollislaumojen keskellä.
Bayonettan kaltaisten pioneerien sulavuuteen ja hiuksenhienoon tarkkuuteen ei ylletä, mutta ei Killer is Dead siihen tunnu tähtäävänkään. Hieman yksinkertaista ulkoasua ja vaatimattomia taisteluanimaatioita väritetään tyylikkään piirosmaisella kuorrutuksella ja ennen kaikkea pelin omintakeisella ja pelaajia hämmentävällä tyylillä.
Mondon jättimäisen tykkikäden ansiosta Killer is Deadin voi hetkessä muuttaa myös täysiveriseksi räiskinnäksi, joskin hieman väkinäiseksi sellaiseksi. Tykkikäsi toimii parhaiten lähinnä miekkamätkeen täydentäjänä, sillä esimerkiksi sen avattavalla poramuodolla voi kätevästi rikkoa vastustajiensa suojakilpiä tai psyykkisiä suojia.
Vaikka toiminta on totista ja pelin yleinen tyyli ajoittain todella synkkää, ei Killer is Dead silti ota itseään liian vakavasti. Neljättä seinää rikotaan halpojen naurujen toivossa, minkä lisäksi tuhottavista laatikoista ja lasimaljakoista etsitään muun muassa niukoissa vaatteissa keikistelevää Scarlett-hoitajaa. Siinä missä No More Heroesissa minipelit rahoittivat päätehtäviin osallistumista, Killer is Deadissä päätehtävien palkanmaksulla kuitataan sivutehtävien virkaa toimittavien deittien kulut.
Killer is Dead varmasti lämmittää monia japanilaisen toiminnan ja Sudan aiempien pelien ystävien mieltä. Sudan muiden pelien hengessä Killer Is Dead on pullollaan hämmentäviä visiota, mielipuolisia tapahtumia ja elämää suurempia persoonia, joilla kuitenkin paikkaillaan pelimekaniikan ja teknisen toteutuksen vaatimattomampia puitteita.