Killzone Liberation / Arvostelut / pelaaja.fi

Killzone Liberation

27.10.2006 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
45

PSP on saanut maineen PlayStation 2 -kopioiden hautuumaana, eikä syyttä. Turhan moni konsolin peleistä on vain typistetty ja vaisu kopio isoveljen hittipeleistä. Siksi onkin ilo nähdä, että joku joskus tekee lisenssillä jotain omaperäistä ja viihdyttävää. Killzone Liberation jatkaa suosittua sotapelisarjaa, mutta tekee sen konsolin omin keinoin ja kannettavaan formaattiin sovellettuna.

Helghastien ja vektanien välinen sota sen kuin vain jatkuu. PlayStation 2 -pelin tapahtumista on kulunut jokunen kuukausi, kun kapteeni Templaria tarvitaan taas. Helghast-kenraali Metrac suorittaa omia tuho-operaatioitaan, ja jonkun pitää pysäyttää mies keinoista piittaamatta.

Uusi perspektiivi

Selkeä 3d-räiskintäpeli olisi ollut PSP:llä silkkaa hulluutta. Peli ei olisi joko yltänyt Killzonen graafisiin vaatimuksiin tai pyörinyt pelattavasti. Tästä johtuen kehitysryhmä on tehnyt mainion ratkaisun ja siirtänyt Killzonen isometriseen ympäristöön. Kamera leijuu kaukana taistelukentän yläpuolella Templarin ja hänen vihollistensa tetsaillessa juoksuhaudoissa ja rakennuskomplekseissa.

Uudesta perspektiivistä huolimatta toiminta on yhtä tiukkaa kuin ennenkin. Templar toimii yhden miehen armeijana, joka pistää kymmeniä helghast-sotilaita poikki ja pinoon jokaisessa kentässä. Suoralla rynnäköllä ei pääse kuin hengestään, mutta onneksi kentät on suunniteltu sisältämään runsaasti romua, jonka taakse voi suojautua.

Tulitaistelut ovat kiivaita ja niissä on kunnolla meininkiä. Templar ja hänen vastustajansa kyyristelevät suojassa pomppien välillä esiin ampumaan sarjoja. Vihollisten tekoäly on hyvää tasoa, sillä helghastit osaavat koukkailla suojatulen avulla parempiin asemiin. Myös kranaatteja käytetään innokkaasti Templarin pakottamiseksi liikkeelle. Loppua kohti viholliset ovat jopa turhan tehokkaita, sillä käsikranaateilla ja tehokkailla haulikoilla varustetut helghastit pistävät Templarin toistuvasti kylmäksi sekunneissa.

Sodan aakkoset

Peli alkaa torjuntataistelulla, jossa Templar joukkoineen joutuu torjumaan helghastien rynnäkköä. Alun tehtäviin on sidottu myös opetusosio, joka lähes kädestä pitäen opettaa pelaajalle kaiken tarpeellisen. Pelikomentojen lisäksi opetusosio käy läpi myös sodankäynnin aakkoset ja opettaa pelaajaa hyödyntämään suojaa ja kentistä löytyviä lisävarusteita.

Sota-alueella kun ollaan, pusikoista löytyy puisten laatikoiden lisäksi varustepisteitä, joissa voi täydentää TVÄL-materiaaliaan ja lisäksi vaihtaa aseistusta. Käytössä on kokoelma räiskintäpelien peruskamaa erilaisista pistooleista rynkkyihin ja siihen perinteiseen sinkoon. Kokoelman helmeksi nousee varsijousi, jonka vasamiin on Rambo-tyyliin sidottu räjähteitä. Asevalikoiman kruunaavat erilaiset räjähteet. Sirpale- ja savukranaatit, polkumiinat ja kauko-ohjattavat räjähteet pitävät huolen suuremmista vihollismääristä.

Juoksuhautojen ihmeen jälkeen Templar ryhmineen lähtee vastaiskuun jahtaamaan murhanhimoista ja sadistista Metracia. Välissä päästään onkimaan salaisuuksia vihollisten tutkimuskeskuksista, sabotoimaan ammusvarastoja ja harrastamaan muitakin sissisodan perustyökaluja.

Tehtävästä riippumatta pelin kaikki kentät ovat lineaarisia putkijuoksuja. Templarilla on pari tehtävää, joista jokaiseen pääsee tasan yhtä reittiä. Ainoa piristys monotoniseen tunnelijuoksuun on satunnainen tarve palata hieman taaksepäin uusien reittien tai kätkettyjen tavaroiden toivossa. Tylsähköä tehtäväsuunnittelua tuetaan runsaalla skriptauksella.

Väijytyksiä on lähes joka kulman takana, ja osa niistä on suunniteltu sangen pirulliseksi. Kun katolta paljastuu yllättäen pari konekivääripesäkettä ja kourallinen tarkka-ampujia, reaktioaika saa olla kohdallaan, mikäli aikoo selvitä. Avoimempi kenttäsuunnittelu olisi kuitenkin ollut paikallaan, sillä tällaisenaan pelin uudelleenpeluuarvo on sangen vähäinen. Viholliset ovat joka kerta samassa paikassa, eikä yllätyksiä ole. Yhteensä hupia riitti noin kahdeksaksi tunniksi.

Tiimityötä

Sotaa ei tarvitse käydä yksin, sillä moninpeli on tärkeä osa Killzone Liberationia. Kaksi pelaajaa voi pelata pelin juonellista kampanjaa läpi yhteistyössä, mikä osoittautuikin parhaaksi tavaksi kokea sodan riemut. Yhteispelitila on tosin tehty hieman vasemmalla kädellä, sillä juoni ja välianimaatiot eivät noteeraa toista pelaajaa mitenkään.

Kaksinpelissä oli myös muutamia outoja ratkaisuja. Kentistä löytyvät ansat pitää esimerkiksi purkaa molempien pelaajien toimesta, jotta niihin ei räjähdä. Myöskään ammustäydennykset eivät ota huomioon kahta pelaajaa, joten luoteja ei voi kylvää luotoon huoletta tai muuten toinen pelaajista on pian aseeton.

Pienet hölmöydet paikkaantuvat kuitenkin puhtaalla peli-ilolla. Taktinen eteneminen, vihollisten pussittaminen hyvällä tiimityöllä ja puhtaasti naureskelu pelitapahtumille tekevät kaksinpelistä ratkiriemukasta viihdettä. Yhteistyö ihmispelaajan kanssa tekee myös pelin ajoneuvoista astetta hallittavampia. Yllättäen yksi mies ei joudukaan huolehtimaan sekä ajamisesta että ampumisesta, vaan molemmille jää oma osa-alue. Näin tankeista tulee todellisia tappokoneita.

Mikäli ei pidä kavereistaan, heidät voi myös murhata. Tappomatsi niin soolona kuin tiimeissäkin, lipunryöstö ja vihollisen asemien räjäyttämiseen keskittyvä Assault-pelitila kruunaavat moninpelin. Jostain syystä peli kärsii jopa minimietäisyyksillä selvästä verkkoviiveestä, joka tekee nopeasta toiminnasta tuskallista. Haamukuolemat olivat todella yleisiä, eikä mies miestä vastaan pelaaminen ollut läheskään yhtä kivaa kuin yhteistyö.

Hyvä, vaan ei klassikko

Killzone Liberation on enemmän kuin tervetullut PSP-peli. Toiminta on viihdyttävää, grafiikka on näyttävää ja peli piti tehokkaasti otteessaan. Todellisen klassikon asema jää kuitenkin juuri pelin ulottumattomiin, pitkälti sen kertakäyttöluonteesta johtuen. Tästä huolimatta kyseessä on todella viihdyttävä ja toimiva räiskintäpeli, josta irtoaa varmasti genren ystäville hupia. Ja ollaan rehellisiä, sellaisia pelejä ei ole PSP:llä liikaa.

Haastetta peliin

Kun Helghastit on lyöty, jopa kaverin kanssa, ei peli vielä ole ohi. Killzone Liberation sisältää haastetilan, jonka kautta voi avata mukavia bonuksia peliinsä.

Haastetila sisältää kuusi erilaista haastetta, joista jokainen toistuu vielä kerran jokaisessa peliympäristössä. Näin kokeiltavana on yhteensä 24 erilaista tehtävää, joista jokaisesta voi saada kolme mitalia.

Itse haasteet ovat vaihtelevia. Tarjolla on esimerkiksi ampumarata, jossa viiden kohteen missaaminen tietää pelin loppumista. Toisessa pelitilassa taas puolustetaan tukikohtaa loputtomalta Helghast-rynnäköltä ja peli jatkuu, kunnes joko tukikohta tai pelaaja on entinen.

Haasteista jaetaan myös palkintoja. Kultamitali C4-räjäytysradalta esimerkiksi lisää pelaajan kranaattikantokykyä yhdellä, toinen taas nopeuttaa lippaanvaihtoa. Kokonaisuutena haasteet antavat mukavasti lisämaustetta peliin ja antavat pelaajalle tervetullutta lisäapua korkeampia vaikeustasoja varten.

8/10

Kommentit

Käyttäjän mazax kuva
mazax

kaveri hankki ja hyvältä tunuu

Käyttäjän mogvisti kuva
mogvisti

Aivan loistava peli. PSP:n parhaimmistoa!

Käyttäjän Skulltulla kuva
Skulltulla

vaikee

Käyttäjän SCORPIO kuva
SCORPIO

Yksi parhaita pelejä psp:llä

Käyttäjän Czaba kuva
Czaba

Tosiaan PSP:n parhaita pelejä!

Käyttäjän Slippet kuva
Slippet

Pakkohankinta!

Käyttäjän Las Plagas kuva
Las Plagas

Kätevää taskupelaamista

Käyttäjän Revulation kuva
Revulation

Välillä vaikea

Käyttäjän sakkeboy kuva
sakkeboy

Hyvä tarina.

Käyttäjän KORN kuva
KORN

PidÄn (pelistä)