Kuninkaan uudet vaatteet
Mortal Kombatin ja Street Fighterin hallitsemassa taistelupelien maailmassa unohtuu helposti, että muitakin tappelupelisarjoja on olemassa. SNK:n King of Fighters on 22 vuoden reiluun ikään ehtinyt pelisarja, joka jäi pitkään vain pelihalliväen ja kalliin Neo Geo -konsolin omistajien riemuksi. Sarjan pari aiempaa osaa ovat tosin löytäneet tiensä myös suositummille konsoleille, mutta se on silti pysynyt koko historiansa ajan suhteellisen pienen piirin ehkäpä jopa elitistisenä hupina.
Sarjan neljättätoista osaa on saatu odottaa tovi. King of Fighters XIII ilmestyi suhteellisen usealle alustalle vuonna 2010, mutta oli samalla ehkä malliesimerkki sarjan elitistisestä historiasta, sillä se oli uusille tulokkaille lähtökohtaisesti liian haastava. Poikkeuksellisen persoonallisia taistelutyylejä omaava taistelijakatras, armoton erikoishyökkäysmekaniikka ja sarjan tavaramerkkinä pysynyt 2D-grafiikka antoivat kaikki panoksensa tälle ikävälle lopputulokselle.
Nyt kuutta vuotta myöhemmin on uudistumisen aika. King of Fighters XIV tarjoaa sarjan historian suurimman taistelijakatraan, uusitun 3D-ulkoasun ja uuden vision, sillä pelin ohjaajana toimi aiemmin Street Fighter IV:n taistelusuunnittelijana toiminut Yasuyuki Oda.
Suurin järkytys sarjan vanhoille ystäville onkin varmasti pelin ulkoasu. Sarjan tavaramerkkinä yli kaksikymmentä vuotta toiminut ja luonnollisesti aikojen saatossa kehittynyt 2D-ulkoasu on korvattu uudella 3D-grafiikalla. Modernisaatio on ikävä kyllä epäonnistunut, sillä sinänsä sulavasti animoidut 3D-hahmot tuovat ulkonäöltään mieleen lähinnä alkuaikojen Xbox 360- ja PlayStation 3 -pelit.
The King of Fighters -sarja ei ole kuitenkaan päätynyt kulttisuosioonsa ajantasaisella ulkoasullaan vaan taistelumekaniikallaan, ja uuden ulkoasun aiheuttama kulttuurišokki unohtuu aika lailla heti, kun saa ohjaimen käteen. Vanhaa kaavaa ei ole juuri lähdetty muuttamaan, vaan taistelu toimii sulavasti ja nojaa edelleen sarjalle ominaisiin erikoishyökkäyksiin, peruutuksiin ja lukuisien persoonallisten taistelijoiden luomaan vaihteluun. XIII-osassa käytössä ollut Hyper Drive -järjestelmä on korvattu sarjan aiemmista osista tutulla Max-tilalla, jota on kuitenkin hieman uudistettu. Koko järjestelmän avaaminen näin pienellä palstatilalla on käytännön mahdottomuus, mutta sarjalle ominainen ja sen elitistiseen maineeseen osittain vaikuttanut, hahmoja jopa kertalaakista teilaava erikoishyökkäysmekaniikka elää ja voi hyvin.
Uuden 3D-ulkoasun ja hieman uudistetun taistelun ideana on todennäköisesti ollut houkutella uusia pelaajia sarjan pariin, mutta yritys jää hieman puolitiehen. Sarjan pitkä historia tekee sen tarinasta uusille pelaajille vaikeasti seurattavan uudesta keskushahmosta Shun’Eistä huolimatta, ja ulkoisesti peli jää kauas kilpailijoistaan. Viisikymmentä yksittäistä taistelijaa erikoishyökkäyksineen on massiivinen määrä opeteltavaa, mutta on vaikea uskoa, että Mortal Kombateilla ja Tekkeneillä kasvanut porukka innostuu massoittain sen välillä jopa liian persoonallisesta hahmogalleriasta.
Sarjan faneille King of Fighters XIV tarjoaa tervetulleesti uusia tuulia, tarinaa ja opeteltavaa, mutta puolivillainen ulkoasu-uudistus ei ehkä riitä suuremman pelaajamäärän kosiskeluun. Mitään suurempia puutteita King of Fighters XIV:stä ei oikein voi osoittaa, sillä se on mekaanisesti laskelmoitu ja hallitusti riskejä ottava paketti, joka palvelee ensisijaisesti sarjan vanhoja ystäviä. Tätä tosiasiaa vasten tutkisteltuna uusi ulkoasu voi kääntyä jopa itseään vastaan, vaikka jonkinasteinen nykyaikaistaminen varmasti on ollut pakko toteuttaa. Uusille pelaajille turvallisinta on suositella demoa, jolla on turvallisinta ottaa tuntumaa tappelupelien ehkä parhaimmin pidettyyn salaisuuteen.