Kingdom of Fire – sarjan tuorein osa tekee selkeän pesäeron edeltäjiinsä jo perusideallaan. Massiiviset sotamuodostelmat ja strategiset kuviot ovat historiaa, sillä sarjan uutukainen on kevyt roolipeli, joka lainailee elementtejä muun muassa Phantasy Star Online -peleistä.
Circle of Doom sijoittuu kyllä tavallaan aiempien pelien maailmaan, sillä se kertoo tarinaa kuudesta sankarista, jotka ovat kadonneet mystisesti sodan ratkaisuvaiheissa. Haudan sijaan sekstetti on päätynyt salaperäiseen maailmaan, jossa unen ja todellisuuden raja on häilyvä. Pelaajan on selvitettävä, missä sitä oikein ollaan ja miten sieltä päästään pois.
Rajoittunut fantasia
Käytännössä Circle of Doom tuntuu perinteisen Kingdom of Firen ja Phantasy Star Universen kaltaisen nettiroolipelin risteytykseltä. Kuulostaa hämärältä, ja sitä peli myös on. Pelaaja komppaa yksin tai kolmen Xbox Livestä haetun kaverin kanssa unimaan metsissä ja raunioissa, joissa otetaan erää massiivisten vihollismuodostelmien kanssa, kerätään esineitä ja grindataan uusia kokemustasoja. Sankarit on jaettu roolipelien pyhien perinteiden mukaan stereotyyppeihin – yksi on hidas mutta vahva, kun taas toinen on haltia, joka paikkaa heiveröistä varttaan voimakkaalla magialla.
Tiukan lineaarinen polku johtaa seikkailualueen reunalta sen keskellä sijaitsevan pomon luo, jonka kaadettuaan sankarit pokkaavat pinon arvokkaita esineitä ja lähtevät toistamaan samaa kuviota uudelleen. Circle of Doomin potentiaalin vesittävät kuitenkin perikorealainen pelisuunnittelu ja muutama ikävä töppäys.
Töppäyksistä suurin on se, että peli on auttamattoman kankea ja rajoittunut. Pelaaminen on hidastempoista kaikilla hahmoilla ja koostuu joko hyökkäysnapin takomisesta hirviölauman keskellä tai epätoivoisesta pakenemisesta. Pelistä puuttuvat kaikenlaiset hienoudet ja taktiset kuviot, kuten myös mahdollisuus torjua tai väistellä vihollishyökkäyksiä. Näin ollen puolustautuminen on vain loputonta parannuspullojen ryystämistä.
Ongelmaa pahentaa se, että korealaisten nettiroolipelien tyyliin Circle of Firestä puuttuu into ja persoonallisuus. Peli on teknisesti vaikuttava mutta täysin hengetön. Grafiikka on parhaimmillaan kuin renderoinnin opaskirjasta, mutta ei suinkaan taiteilijoille vaan insinööreille suunnitellusta painoksesta. Tuntuu pahasti siltä, että taiteellisesta suunnittelusta ovat vastanneet paikalliset valtion virkamiehet.
Kuka, mitä, missä?
Vielä ikävämpää on se, että päällimmäinen fiilis pelin aikana on voimakas tunne siitä, että on hypännyt mukaan kesken kaiken. Mitään ei selitetä tai pohjusteta, joten pelaajalle ei muodostu minkäänlaista kosketuspintaa pelimaailmaan tai sen hahmoihin. Olematonta juonta kuljetetaan harvoilla, parin repliikin keskusteluilla, jotka eivät valaise tarinaa tai kiehdo pelaajaa.
Pelimekaniikkaa ei myöskään selitetä riittävästi, sillä pelaajalle ei esimerkiksi koskaan opeteta, miten esineiden yhdistelyyn perustuva tuunaussysteemi toimii tai miksi siihen kannattaisi panostaa aikaa.
Circle of Doom on perinteisenä roolipelinä melkoinen torso, ja se tuntuukin enemmän yksinpeliksi tai pienen porukan kimppasessioihin suunnitellulta nettiroolipeliltä. Sellaisenakin se on auttamattoman rajoittunut, joten tuomio on selvä. Circle of Doom kuuluu peliviidakon väsyneimpään lajiin – tympeän mitäänsanomattomiin peleihin.
Älkää unohtako aiempia
Jos on päässyt käymään niin ikävästi, että aiemmat Kingdom Under Fire -pelit ovat jääneet väliin, suosittelen pikaista tutustumista. Pelit yhdistelevät mainiosti tosiaikastrategiaa ja mätkintää, ja taustalla soi hieno metallitunnelmainen soundtrack. Ja mikä parasta, Kingdom Under Fire: Crusaders toimii täydellisesti myös Xbox 360:lla.