Tekijä: HAL Laboratory
Julkaisija: Nintendo
Pelikoneet: Wii
Moninpeli: Kyllä
Yliannostus sööttiä
En pääsääntöisesti voi sietää söpöilyä peleissä, mikä ei luvannut hyvää Kirby’s Adventuren uudelle Wii-tulemiselle. Kirbyn seikkailut ovat nimittäin täynnä kirkassilmäisiä palleroita herttaisissa puuhissaan, ja vastustajatkin ovat lähinnä hellyttäviä ja värikkäitä. Ehkä juuri siksi Kirbyn lapsenomainen viehätysvoima puree, sillä käytännössä koko pelimaailma rakentuu sen ympärille, eikä söpöily ole vain päälle liimattu kikka.
Kirby’s Adventure rakentuu vahvasti moninpelin ympärille, ja vaikka se onkin täysin pelattavissa ja nautittavissa myös yksin, on yhdessä pelaaminen sen ehdoton vetonaula. Pelaajat voivat asettua Kirbyn lisäksi tämän kolmen toverin rooliin, mutta muiden hahmojen käyttäminen tuntuu tylsältä, sillä ne eivät Kirbyn tavoin voi syödä vastustajia ottaakseen näiden erikoiskyvyt käyttöönsä.
Erilaisten erikoisvoimien kokeileminen on merkittävä osa pelin viehätystä. Kirbyn käytettävissä on tukuittain erilaisia kykyjä, joista lähes jokaisella on käyttökelpoiset toimintonsa. Määrätyissä kohdissa vastaan tulee myös ylitehokkaita superkykyjä, joita käytetään enimmäkseen pulmien ratkaisuun kenttien salaisuuksien löytämiseksi. Superkykyjen ajan peli keskittyy kuitenkin vain yhden pelaajan toimiin muiden seuratessa vain mukana.
Kevyttä ja kivaa
Pelin suurin ongelma on sen helppous. Etenkin alkupään kentissä peli tuntuu liiankin helpolta, eikä vaikeustaso nouse missään vaiheessa erityisen korkealle. Haastavammat pomovastuksetkin ovat lopulta päihitettävissä tiettyä erikoishyökkäystä toistamalla, minkä vuoksi peli on läpäistävissä kohtuullisen kivuttomasti.
Isoimman haasteen pelaajille asettavat kenttiin piilotetut energiapallot, joiden löytäminen vaatii kenttien tuntemista, nopeutta tai tiettyjen kykyjen oikeaoppista käyttöä. Vaikka kenttien suunnittelussa ei otetakaan kaikkea irti moninpelin tarjoamista mahdollisuuksista, helpottaa useamman pelaajan läsnäolo etenkin kenttien salaisuuksien löytämistä. Energiapalloja keräämällä avataan minipelejä ja harjoitustasoja, jotka lisäävät pelin elinikää, vaikka niiden anti jääkin hieman laihaksi.
Helppous ei kuitenkaan ole pelkästään negatiivista. Koska Kirby’s Adventure ei vaadi millintarkkoja refleksejä tai suoritushakuista peliotetta, voi yhteispelistä saada helposti onnistumisen tunnetta ja nautintoa, vaikka peliseuran taitotasossa olisikin vaihtelua. Kirbyn leppoisa ote pelaamiseen on kaikkiaan varsin mukava irtiotto suorituskeskeisempien pelien joukosta. Ja kukapa voisi vastustaa herttaisen vaaleanpunaisen palleron viehätystä?