Päätöntä pallottelua
Nintendolla on mistä ammentaa Switchin pelikirjastoon. Pelijätin omien hahmojen julkaisuvuorossa kotikonsolille on vaaleanpunainen pomppija Kirby, jonka tuore seikkailu nojaa vahvasti neljän hahmon yhteistyöhön ja värikkääseen klassiseen tasoloikkatoimintaan.
Kirbyn kotikontujen metsien perkaamiseen ja meteoriittipesäpalloon keskittyvät minipelit sopivat hetken maisteluksi, mutta Kirby Star Alliesin yksinpelikampanja on tietenkin se pääruoka. Kirbyn valtakuntaan Dream Landiin satelee yhtäkkiä energiaa säteileviä pahaenteisiä sydämiä, jotka täyttävät maan asukkaat vihamielisillä taipumuksilla.
Pinkki pallosankari taistelee pahuutta vastaan viskomalla vastustajia omilla sydämillään ja saa näin kumppaneita taistoon pahoja voimia vastaan. Erittäin köykäisen juonen kohokohdat muodostuvat pelisarjan tunnetuimpien sivuhahmojen harvoista esiintymisistä, kuten Meta Knightin tai King Dededen kohtaamisista taisteluissa.
Kirby liikkuu, juoksee, pomppii ja imuroi vihollisia kitusiinsa omaksuen heidän kykynsä, kuten pelisarjan aiemmista osista on opittu. Omalle puolelle käännettyjen liittolaisten kanssa tehtävät iskuyhdistelmät ja esimerkiksi eri lyömäaseiden terästäminen sähkö-, tuli- tai vesivoimilla tekevät yhteistoiminnasta taktisempaa. Kirbyn lukuisilla omaksutuilla voimilla on laajat iskuvalikoimat, mutta perushyökkäystä näpyttämällä pärjää paremmin kuin hyvin.
”Tekoälyn kanssa pelattaessa tietokoneen ohjaamat tiimiläiset ovat puolestaan niin tehokkaita, että suurin osa pelin haasteista on voitettavissa kävelynopeudella.”
Peli on tietenkin parhaimmillaan muiden pelaajien kanssa, joskin toiminnasta tulee helposti vaikeasti seurattavaa sotkua neljän hahmon lyödessä efekteillä maustettuja hyökkäyksiään ruudulle. Tekoälyn kanssa pelattaessa tietokoneen ohjaamat tiimiläiset ovat puolestaan niin tehokkaita, että suurin osa pelin haasteista on voitettavissa kävelynopeudella.
Tiettyjen kenttien pulmaosuudet vaativat kevyttä päättelykykyä, kuten esimerkiksi lehtikasojen siivoaminen luudalla tai sähköverkkojen aktivoiminen ukkospommeilla. Suurin osa pulmista on kuitenkin joko vapaaehtoisia tai ne esitetään ilmiselvän vihjeen kanssa. Pelin ensimmäisten tuntien aikana eteneminen on niin mutkatonta, että sitä voi rehellisesti sanottuna pitää tylsänä. Pomovastuksetkin ovat suurimmaksi osaksi uudelleen ja uudelleen kierrätettyjä tapauksia.
Esillepanoon on panostettu. Kirbyn uusi maailma on sanalla sanoen kaunista katsottavaa, ja sen erinomaiset musiikkiraidat viihdyttävät. Yksittäiset kenttäruudut täplittävät satumaisen värikkäitä pelialueita. Itse kentät ovat samaten näyttäviä ja kohdattavat hahmot hyvin toteutettuja, mutta visuaalisen loiston ulkopuolella kenttien arkkitehtuuri ja rakenne ovat musertavan samanlaisia. Loppua kohden peruskentät olivat aikuiselle raastavaa puurtamista, jotka piti suorittaa pois jonkin hienon tapahtuman toivossa, vaikka peli oli näyttänyt tarjottavansa jo tunteja sitten.