Klassiset tasoloikkakonkarit ovat päässeet todenteolla vauhtiin Wiillä. Ensin 2d-tasoloikan saralla nautittiin Donkey Kong Country Returnsista ja Sonic Coloursista, nyt vuorossa on samalla linjalla jatkava Kirby’s Epic Yarn. Kirby ei ole viime vuosina nauttinut yhtä suuresta näkyvyydestä kuin kanssaloikkijansa, mutta pienen vaaleanpunaisen pallukan pirtsakka paluu tarttuu haasteeseen tarmokkaasti. Kaikki ei ole kunnossa Kirbyn asuttamassa Dream Landissa. Suursyöppönä tunnettu sankarimme kohtaa julman ja kirjaimellisesti langanlaihan Yin-Yarn-velhon, jonka aikeena on kaapata koko unimaailma haltuunsa. Tässä onnistuakseen otus karkottaa kaikki mahdolliset vastustajat taikasukkansa kautta värikkäistä kankaista ja paikkauksista rakentuvaan Patch Landiin, jonka asukkaat koostuvat Yin-Yarnin tavoin erivärisistä langanpätkistä. Näin pulleasta pallosta veikeäksi lankaolennoksi muuttunut Kirby päätyy parsimaan Patch Landia kasaan yhdessä maata hallitsevan prinssi Fluffin kanssa.Kirby’s Epic Yarnin lähtökohdat eivät jää vain silkaksi taustatarinaksi. Patch Landin sadunomainen 2d-maailma näyttää täysin käsintehdyltä, hieman Nintendo 64:n Yoshi’s Storyn ja tuoreemmin PlayStation 3:n LittleBigPlanetin tapaan. Taustakuvat ovat sekä neulottuja että täynnä nappeja, tasanteet muodostuvat kankaanpalasista ja värit painottuvat kirkkaan pastellinsävyisiin. Nintendon muihin tasoloikkiin nähden Kirbyn visuaalinen ilme on ehdottomasti se suloisin, ellei jopa ällösöpöin, mikä lumoaa nuorimmat ja lapsenmieliset pelaajat kertaheitolla.
Hermolomalla Kirbyn matkassa
Kuten odottaa saattaa, konseptia hyödynnetään vilkkaasti myös kenttien rakenteessa. Kirby voi ajoittain manipuloida maailmassa käytettyjä materiaaleja hyväkseen, vetämällä napeista ja vetoketjuista ja muista langanpätkistä, jolloin taustalakana saattaa vaikkapa rypistyä avautuvan esiripun tavoin. Näin pelaajat voivat löytää uusia etenemisreittejä ja salaisuuksia, jotka muutoin jäisivät huomaamatta. Kekseliäitä ideoita riittää alkuun mainiosti, mutta tällä saralla olisi kaivannut enemmänkin vaihtelua. Pelin lyhyestä pituudesta huolimatta kenttien ideoita ryhdytään kierrättämään turhan varhain.Kirby’s Epic Yarnin tahti ylipäätänsä on rauhallinen; pelaajia ei hoputeta eikä pelatessa useimmiten ole hätäpäivää. Tarkkojen kontrollien ansiosta pelaajat pysyvät tilanteiden hallinnassa, minkä ansiosta maisemia voi ihastella ja tutkia aarteiden varalta omaan tahtiinsa leppoisan pianomusiikin soidessa taustalla. Pelissä kuoleminenkin on täysin mahdotonta, sillä kontaktit vihollisten kanssa levittävät pelaajan keräämät helmet ympäriinsä kuin Sonic the Hedgehogin kultarenkaat. Helmiä keräämällä pelaajat voivat muun muassa ostaa kalusteita Patch Landin asukkaiden koteihin, mikä avaa simppeleitä bonustehtäviä.Kuolemattomuus on kieltämättä kyseenalainen ratkaisu, joka on jakanut kansaa aiemmin jo Prince of Persian muutaman vuoden takaisessa uudelleentulemisessa. Siinä Elika-neitonen pelasti harhaan astuneen tai vihollisilta alakynteen jääneen prinssin aina pälkähästä, joskin kuoleman kaltaisen rangaistuksen kera. Kirbyssä matka jatkuu helmivaraston kustannuksella, mikä ainakin omalta osaltani hieman latisti muutoin pätevää 2d-tasoloikkahupia.Rauhallisen tempon ja kuolemattomuuden myötä peli soveltuu erinomaisesti kaikenikäisille, kun taas Donkey Kong Country Returnsin ja New Super Mario Bros. Wiin läpikolunneille Kirby’s Epic Yarnin vaikeustaso voi tuntua lähes olemattomalta. Onneksi pelin viehätys ei kuitenkaan ole täysin tämän langan varassa.
Eeppisyyden jäljillä
Kirby pystyy lankamuodossaankin muuttamaan muotoaan, joskin ei aivan totutulla tavalla. Syöppö ei voi enää imaista vihollisiaan kaikensulattavaan vatsaansa ja kopioida heidän liikkeitään, vaan muodonmuutokset tapahtuvat määrätyissä osuuksissa erilaisten merkkien avulla. Kirby muuttuu unenomaisen seikkailunsa aikana niin ohjuksia laukovaksi jättirobotiksi, ketteräksi surffaajaksi, lentelyräiskintään soveltuvaksi avaruusalukseksi kuin junaksikin. Osuudet ovatkin niitä harvoja kertoja, kun pelaajan on turvauduttava Wiin liikkeentunnistukseen – niissäkin hyvin hienovaraisesti ja harvakseltaan.
Kirby’s Epic Yarn jatkaa Wiin 2d-tasoloikkien ryntäystä hurmaavasti, mistä iso kiitos kuuluu sen tarkoille kontrolleille ja pirteälle ilmeelle, jonka vaikutteet menevät reilusti pintaa syvemmälle. Myös kourallinen sivutehtäviä pitää huolen siitä, että pelin salojen pariin voi palata päätehtävien jälkeenkin. Kirby-faneilla ja nuoremmilla pelaajilla riittää syitä Kirby’s Epic Yarnin rakastamiseen, mutta se ei kuitenkaan yllä pelillisesti aivan muiden uutuusloikkien tasoon. Haasteen puute ja rento ote johtavat ajoittain siihen, että innostus loppuu kesken.
Kirbyn tasoloikkataival
Toisin kuin usein luullaan, Kirby ei aloittanut seikkailujaan Nintendo Entertainment Systemillä. Ihka ensimmäinen Kirby-peli Kirby’s Dream Land nähtiin alkuperäisellä Game Boylla vuonna 1992. Peli sisälsi jo suuren osan sarjan tavaramerkeistä, kuten vihollisen imaisemisen pinkin pallukan ammottavaan suuhun. Viiden kentän mittainen seikkailu saattaa kuulostaa lyhyeltä seitsemän maailman mittaisen Epic Yarnin rinnalla, mutta Dream Land olikin vain alkusoittoa vuotta myöhemmin ilmestyneelle NES-osalle.
Kirby’s Adventure oli yksi 8-bittisen Nintendon loppuajan merkittävimmistä peleistä, joka repi konsolista viimeiset tehot pönkittääkseen visuaalista ilmettään. Tässä konsolin yhdessä tilaavievimmistä peleistä maisemat saattoivat muun muassa pyöriä, mikä antoi taustoihin 3d-tyylisiä efektejä. Samalla se esitteli Kirbyn taidon kopioida imaisemiensa vihollisten kykyjä.
Jatkoa seurasi vain vuotta myöhemmin. Kirby palasi Game Boylle Kirby’s Dream Land 2:ssa, jota seurasi vuoden 1997 Kirby’s Dream Land 3 Super Nintendolle. Nintendon siirryttyä 3d-aikakauteen Nintendo 64:llä Kirby pysytteli 2d-juurissaan Kirby 64: The Crystal Shards -pelissä, joka 3d-ilmeestään huolimatta toimi kaksiulotteisen pelin tavoin. Seuraava täysiveristä Kirby-tasoloikkaa saatiinkin odottaa kymmenen vuotta.