Klonoaan tutustuneet PlayStationin omistajat muistelevat yhä suurella lämmöllä Namcon kissamaisen tasoloikkasankarin seikkailuja. Vuoden 1997 Klonoa: Door to Phantomilellä on vankka kannattajakunta, joka pitää peliä yhtenä pelihistorian aliarvostetuimpana tasoloikkana. Nyt Wii-omistajat pääsevät kokemaan Klonoan kosketuksen.
Lyhyesti ja ytimekkäästi nimetty Klonoa on uskollinen uusintaversio alkuperäisestä seikkailusta. Rakenne ja kenttäsuunnittelu ovat pysyneet lähes koskemattomina, mutta graafisesti peli on päivitetty Wiin tehoja vastaavaksi. Sen myötä entuudestaan mielikuvituksellinen grafiikka on vieläkin ilmeikkäämpää.
Vanhat juoniosuudet on korvattu vauhdikkailla ja hauskoilla välianimaatioilla. Säästyäkseen monelta mielipahalta, pätkien ääninäyttely on syytä vaihtaa englannista kuvitteeliselle phantomile-kielelle.
Door to Phantomile oli yksi ensimmäisiä tasoloikkia, joka sekoitti kaksiulotteisen pelimekaniikan kolmiulotteisiin ympäristöihin. Sankari etenee ristiin rastiin kentissä, joissa etenemisreittejä riittää. Vain yksi tie vie määränpäähän, mutta sivupolkujen varrelta löytyy kaikenlaisia bonuksia. Rakenne on yhä toimiva, vaikka muutamista pulmatilanteista huomaa tekniikan olleen alkuperäisen seikkailun aikoihin alkutekijöissään.
Klonoa on siinä mielessä piristävä tasohyppely, ettei se turvaudu Super Mario -peleistä tuttuun vihollisten päälle hyppimiseen. Sen sijaan vihollisiin tartutaan tuulirenkaalla, jolla vastukset heitetään muita pahantekijöitä kohti. Hyökkäys osoittautuu erittäin sujuvaksi, etenkin kun mukaan astuvat tuulirenkaaseen turvautuvat hyppy-yhdistelmät.
Pelin suurin miinus on sen lyhyys, sillä Klonoa on läpikoluttu noin viidessä tunnissa. Myös kenttien pituudet vaihtelevat melkoisesti. Etukäteen on vaikea arvioida, kauanko seuraavan koitoksen parissa kuluu, mikä hieman häiritsee pelin rytmitystä. Viihtymistä tämä ei tietenkään estä, sillä Klonoa on tutustumisen arvoinen tasoloikkakokemus lajityypistä pitäville.