Vielä viime vuonna nähdessäni Knights Contractin videotrailerin tuumin, että peli näytti odottamisen arvoiselta ja voisi jopa olla Game Republicin parhaita pelejä. Valmista peliä pelattuani voin vain todeta, että Knights Contract on hyvä esimerkki siitä, mikä japanilaisessa peliteollisuudessa on vialla: sitä samaa vanhaa hahmon olan takaa kuvattua hakkaamista väsyneillä hahmoilla tympeissä keskiaikaisissa ympäristöissä ja käsittämätöntä dialogia. Miten voi edes luulla, että tälle olisi nykypäivänä yleisöä?
Alkuasetelma on sentään mielenkiintoinen. Pelaaja on kuolemattomuuden kirouksesta kärsivä entinen pyöveli Heinrich, joka päätyy suojelemaan kirouksen langettanutta Gretchen-noitaa. Tarina jaksaa kantaa heikkoa toimintaa.
Anna mun kaikki kestää
Haarniskaan pukeutunut Heinrich kestää valtavasti iskuja, mutta ei koostaan ja aseestaan huolimatta tee hyökkäyksillään paljoa vahinkoa. Gretchen-noita ei sen sijaan juuri vaurioita kestä, mutta hänen taikahyökkäyksensä ovat tappavia. Niinpä pelaajan tehtävänä on hutkimisen ohella suojella Gretcheniä vihollisilta ja käynnistää tämän taikahyökkäykset.
Gretchen on vain niin pirun typerä. Naikkonen juoksee jatkuvasti vihollisten käsiin, jolloin hänet pitää pelastaa. Sekavasti toimiva kamera hankaloittaa Gretchenin paikallistamista, ja muutenkin liikkuminen ympäristöissä on melkoisen kankeaa. Maahan lyöty Heinrich nousee takaisin jaloilleen kiivaan napin hakkaamisen jälkeen, mutta siinä vaiheessa Gretchen on jo kuollut. Molempien energiatasoa voi nostaa ottamalla Gretchenin syliinsä ja sitten välttämällä vastustajia, mikä on helpommin sanottu kuin tehty.
Pelaaminen on usein kertakaikkisen raivostuttavaa, ja pomotaistot ovat äärettömän epäreiluja, mutta hahmoissa on sentään sen verran charmia, että peliä jaksaa tahkota lyhyissä erissä. Knights Contractissa on kaikki elementit hyvään peliin, mutta lopputulos olisi tarvinnut vielä valtavasti työtä.