Vuodesta 1984 pelejä tehtaillut Hudson Soft on viime aikoina tullut länsimaisille pelaajille tutuksi lähinnä Nintendon Mario Party -peleistä. Hudsonin ensimmäinen Wii-peli Kororinpa ei onneksi liity millään tavalla tähän jo puhkikuluneeseen bilepelisarjaan. Sen sijaan Kororinpa siirtää Wiille joskus kovassakin suosiossa olleet marmorikuulasokkelot.
Aihetta tuntemattomille marmorikuulasokkeloissa on kysymys labyrintistä, jossa pelaaja pyrkii kenttää kallistelemalla ohjaamaan marmorikuulan lopussa siintävään maaliin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan juuri tästä on kysymys myös Kororinpassa. Peli tarjoaa huiman määrän jatkuvasti vaikeutuvia ja monimutkaisempia esteitä tarjoavia sokkeloita, joissa nopea ja vakaa käsi ovat ensiarvoisen tärkeitä. Karuna vertauskuvana kyseessä on siis Super Monkey Ball ilman vekkuleita apinoita ja ympäristöjä.
Tavallisella ohjaimella Kororinpan pelaaminen ei olisi ollenkaan niin mieleenpainuva kokemus, kuin mitä se on Wiin ohjaimella. Ohjain toimii suoraan kuulan suuntaa määräävänä pöytänä, ja kohtisuorasta asennosta pelaaja lähtee kallistamaan ohjainta joko sivuille, eteen tai taakse. Mitä jyrkempi kulma, sitä enemmän pöytä kallistuu ja kuulan vauhti kiihtyy. Ohjaimen ja pelipöydän yhteistyö toimii saumattomasti, ja yleisesti ohjaustuntuma on todella hyvä.
Käsi vakaana
Kororinpan esikuvana toimineet puiset, varsin yksinkertaiset sokkelot eivät vielä tarjoaisi pelaajalle kovin kummoista haastetta. Digitaalinen maailma tarjoaa onneksi mahdollisuuden ylittää fyysisen todellisuuden rajat, ja niinpä sinänsä yksinkertaista pelikokemusta on piristetty monin tavoin.
Varsin simppeleinä alkavat sokkelot vaikeutuvat askel askeleelta, ja myöhemmissä koitoksissa esimerkiksi kuulaa kentällä pitävät reunaesteet alkavat olla yhä harvinaisempi tuttavuus. Myös erilaiset teleportit ja kuulan liikkeeseen vaikuttavat maastomuutokset tulevat tutuiksi. Jotta homma ei menisi liian helpoksi, kentän läpäisemiseksi on myös kerättävä sinne sijoitellut kristallit.
Koska varsinkin Kororinpan myöhemmät tasot vaativat kädeltä varsin vakaata ja koordinoitua suorittamista, peli ei välttämättä sovellu railakkaiden illanviettojen riemastuttajaksi Wii Sportsin tapaan, vaikka moninpeli löytyykin. Kontrollit kyllä toimivat esimerkillisen hyvin, mutta muuten tekninen puoli on varsin mitäänsanomaton yksinkertaisine grafiikoineen ja tylsine musiikinrenkutuksineen.
Valitettavasti Wiin liiketunnistusteknologian erinomainen hyödyntäminenkään ei pelasta Kororinpaa siltä karulta tosiasialta, että kyseessä on lopulta varsin yksinkertainen kuulanpyörityspeli. Se kaipaisi hieman lihaa luidensa ympärille, jo mainitun Super Monkey Ballin tyyliin. Täysihintaiseksi peliksi Kororinpan anti tuntuu valitettavan suppealta. Wiin ohjaustekniikkanäytteenä se on kuitenkin erinomainen, ja Hudsonien aiemmat tuotokset tuntien Super Mario Ball voi olla jo tulossa.
Hudson Soft
Vuonna 1973 perustettu japanilainen Hudson Soft aloitti yritystoimintansa myymällä puhelimia ja taidevalokuvia. Paria vuotta myöhemmin yrityksen toiminta laajentui tietokonetuotteiden ja pian myös pelien myymiseen. Bisnes sujui, ja kun yrityksen taustalla olleet veljekset Yuji ja Hiroshi Kodo kuulivat Nintendon kehitteillä olevasta Famicom-laitteesta, he päättivät investoida laitteen kehitykseen. Tämä johti siihen, että Hudsonista tuli Nintendon ensimmäinen ulkopuolinen pelintekijätalo, joskin yhtiö on aikojen saatossa tehnyt pelejä myös monille muille alustoille. Japanissa yrityksen ehkä tunnetuin pelisarja on Tengai Makyo -roolipelisarja, jonka toista osaa pidetään yhtenä parhaista koskaan julkaistuista roolipeleistä. Luonnollisesti länsimaisilta pelaajilta tämäkin kokemus on jäänyt väliin.