L.A. Rush

Vanhan koulukunnan huristelumiehet muistelevat vieläkin lämmöllä Nintendo 64:n ja Dreamcastin San Francisco Rush -sarjaa. Realististen ajopelien myötä sarja katosi vuosikausiksi, mutta nyt se on palannut katuasenteella varustettuna. Pelin keskipisteessä on naurettavan tökeröllä juonella varustettu tarinatila. Kilpaileva katurallimiljonääri on pöllinyt pelaajan koko omaisuuden, joten edessä olisi kostokeikka. Tämä suoritetaan ajamalla laitonta katurallia, kuinkas muuten.

Hyvästi, realismi

Arkipäivä Los Angelesissa muistuttaa kovasti Grand Theft Autoa. Pelaaja ajelee ympäri kaupunkia etsimässä uusia kisoja tai haasteralleja, joita voittamalla saa paitsi rahaa, myös vihjeitä varastetun omaisuuden sijainnista. Omaisuus hankitaan takaisin ajamalla karkuun lähes tuhoutumattomilla superautoilla varustettuja kätyreitä. Sisältö on siis melko hataraa, mutta se on toteutettu niin tyylikkään riemukkaasti, ettei kyynisimmänkään arvostelijan naama pysy peruslukemilla. L.A. Rush vie arcadetyyppisen ajomallin aivan uusiin sfääreihin. Autoissa on eroja, mutta yhteisenä tekijänä niillä kaikilla pystyy suorituksiin, jotka saavat Midnight Club -veteraanien puntit tutisemaan. Kurveista mennään läpi reippaasti kylki edellä, kisoissa tehdään tilaa miehekkäillä taklauksilla ja useimmat oikopolut löytyvät ramppien kautta turbohypyillä. Peliin on mallinnettu viisi aitoa Los Angelesin kaupunginosaa, ja pelimaailma on todella avoin. Toisaalta tämä antaa kisasuunnittelijoille vapauden tehdä huikeita kaupunkikierroksia, mutta samalla se tekee myös suunnistamisen vaikeaksi. Mitalisijoista on turha haaveilla, ennen kuin kadut ovat tuttuja. Kiitos Pimp My Ride -sarjan ja huonojen huristeluleffojen, arcadepelit sisältävät nykyään väistämättä autojen virittelyä. Niin myös L.A. Rush. Autojaan voi viritellä ja parannella paikallisessa virityspajassa parempien tehojen toivossa. Itse en tuunaukseen tykästynyt. Pelin pahimmat ongelmat löytyvät tekoälyn puolelta. Tekoäly toimii samanlaisella kuminauhalogiikalla kuin Burnout-sarjassakin ja ottaa reipasta boostia jäädessään pelaajasta jälkeen. Tämä ei välttämättä olisi suuri ongelma, mikäli kisoissa pyörivät poliisit ja muut perskärpäset eivät automaattisesti hakeutuisi vain pelaajan kimppuun. Tästä johtuen romutusanimaatio ja ohi kaahaavat kilpakaverit tulevat nopeasti tutuiksi. L.A. Rush on kokonaisuutena ihan kiva, mutta puutteellinen. Itse kisat ovat aluksi todella hauskoja, mutta niiden ympärillä ei ole tarpeeksi sisältöä. Lisäksi tekoälyn puutteet ja hetkittäin huono ratasuunnittelu tekevät elämästä tarpeettoman turhauttavaa. Jättämällä tuunauksen pois ja keskittymällä pelin hiomiseen tässä voisi olla todellinen helmi, mutta nyt kilpakumppanit painavat ohi loppusuoralla. Silti tutustumisen arvoinen.