Lohikäärmeet olivat junnuna maailman siistein juttu. Lairissa pääsee lentelemään lohhareilla ympäri eeppisiä maisemia juonenkin ollessa elämää suurempaa fantasiahuttua. Harmi vain, että peli on surkea ja lohikäärme rämähtää maahan liki lentokyvyttömänä.

Älä liiku

Lairin grafiikkaa hehkutettiin etukäteen kauniiksi. Sitä se onkin, kunhan vain ruudulla ei liiku mikään. Stillkuvat pelistä ovat tyylikkäitä, mutta grafiikka nykii pelatessa välillä pahasti. Musiikki sen sijaan on tyylikästä orkesterituuttausta ja tuo pelaamiseen oivan tunnelman. Kun lohikäärmeellä pysyy paikallaan kaupungin yllä ja musiikki luo mahtipointista fiilistä, on tunnelma välillä mainio.

Valitettavasti vain välillä pitää liikkua, ja tässä peli meneekin sitten metsään pahimman kerran. Liikkuminen olisi tarkoitus suorittaa heiluttamalla Sixaxis-ohjainta eri suuntiin. Se on kuitenkin yhtä tuskaa surkean ohjattavuuden takia. Kaartelu oikealle tai vasemmalle on jo sekin epätarkkaa ja hankalaa. Lohikäärmeen liikerata tuntuu olevan todella, todella laaja. Äkkinäisiä käännöksiä on taistelun tuoksunnassa mahdoton tehdä, ja pelaajalla menee hermo, kun lohikäärme kaartaa viiden peninkulman päästä takaisin taistelualueelle.

Suurimmat vaikeudet kohdataan kuitenkin silloin, kun olisi tarkoitus tehdä ilmassa täyskäännös selustaan päässeen pahiksen kimppuun. Tämä on liki mahdotonta. Tarkoitus olisi nostaa ohjainta ylöspäin niin, että lohikäärme kääntyy taistelun tuoksunnassa ympäri. Tämä onnistuu kuitenkin todella harvoin, ja yleensä lohikäärme vain nostaa turpansa (vai mikä lohikäärmeillä sitten on?) kohti taivasta, ja pahis sen kun pysyttelee perässä. Tätä tapahtuu jatkuvasti. Ohjaus on todella epätarkka.

Ammu se mössö

Heti alussa pelaajan tulisi savustaa pahislohikäärmeitä hengittämällään tulella – niinhän lohharit tekevät! Niin, mutta mihin tulilieskat pitäisi kohdistaa? Periaatteessa L1- ja R1-napeista lohikäärme kohdistaa lieskansa ja hyökkäyksensä tiettyyn kohteeseen. Käytännössä kuitenkaan ei, sillä hyökkäyksen kohdistus on vielä lentämistäkin epätarkempaa hommaa. Tuntuu siltä, kuin kone laskisi arpakuutiolla kohteen, mihin pelaajan lohikäärme hyökkäyksensä kohdistaa.

Kaikki nämä ongelmat ovat läsnä kaikissa pelin tehtävissä. Alussa sitä tarttuu lohikäärmeensä ohjaksiin innolla ja lapsuutensa leikkejä muistellen, kun kodin sohva oli tonneja painava tappokone, joka kylvi tuhoa. No, onpahan sohvaa yhtä helppo taivaalla ohjastaa kuin näitä lentopuolia lohikäärmeitä.

Mahalaskun paikka

Tuntuu jotenkin oudolta, että homma on saatu sössittyä näin totaalisesti. Vallan mainio lentelypeli Warhawk toimii samalla koneella todella hyvin, eikä siinä ole mitään niistä ongelmista, jotka tekevät Lairista niin tuskaisen kokemuksen. Tuotantoarvot ovat varmasti olleet korkeat, sen näkee audiovisuaalisesta toteutuksesta. Harmi vain, että pelattavuus on unohdettu täysin.

Lohikäärmehenkisten kannattaa hakea PS2:lle aikoinaan julkaistu Drakengaard, joka on yhä lohharipelien ykkönen.

 

Factor 5 ja Star Wars

Lairin tehnyt Factor 5 -pelitiimi on tätä ennen tehnyt lähinnä Star Wars -pelejä. Näistä ehdottomasti paras on vuonna 2001 julkaistu Star Wars Rogue Leader – Rogue Squadron II. Myös Star Wars: Episode I – Battle for Naboo Nintendo 64 -konsolille nautti arvostelumenestystä.

3/10
Lisää luettavaa