Mursuviikset murhasaarella
”Onko parempaa kesäduunia kuin vahdata skidejä kesäleirillä, joka on keskellä saarta kaukana kaikesta. Kuule on! Penskat rahdattiin pois ’epäilyttävien tapahtumien takia’, ja nyt täällä olemme vain me. Kaksi äijää, kaksi kuumaa gimmaa, koppa kaljaa ja bongikin löytyy. Ou jeah, beibe, tää 70-luku on ihmiskunnan historian kulta-aikaa. Hei… Onks toi kirves?”
Nostalgia on monelle pelintekijälle ansa. Retro pikseligrafiikka oli vielä pari vuotta sitten hyvä houkutin, mutta nyt se on muuttunut väkisinkin jo kuluneeksi vitsiksi. Siksi on niin mukava bongailla pelejä, joissa se on tyylillisesti juuri oikea ratkaisu. Roope Tammisen Lakeview Cabin Collection on nimittäin aikamatka sekä 1970-luvun kauhuleffoihin että kuuslankun kultakauden sanattomiin seikkailuihin.
Lakeview aloitti Flash-pelinä, joka laajentui Steam-levitetyksi Collectioniksi. Ilmaisversiossa nähtiin pieni saari ja yksi selviytyjä kauhujen saarella, mutta nyt leiri on isompi ja ohjattavia hahmoja on neljä. Pelattavuus on edelleen samaa yllätystä ja oivallusta. Tavaroita nostetaan, ja sitten kokeillaan, mitä käyttönappi tekee. Kirves heiluu, pyssy laukeaa, kalja sihahtaa. Uteliaisuus on ensin vaarallisempi kuin pelin varsinaiset tappajat, sillä onhan pakko kokeilla, mahtuuko kaveri puusilppurin putkeen.
”Pelaaja hätäilee pimeässä yössä, juoksuttaa hahmojaan karkuun verisinä jalkapuolina ja kokeilee kaikkea mahdollista lyhyissä ja intensiivisissä pelisessioissa.”
Syntisellä saarella, jossa John Carpenterin Prince of Darknessin päähenkilön näköiset pornoviiksimiehet ovat hetken paratiisissa, on kuitenkin oltava ihan oikeitakin tappajia. Järvestä nousee Michael Myersin ehtymätöntä elinvoimaa kanavoivia teurastajia, joita ei tunnu saavan millään hengiltä, vaikka ne räjäyttäisi, silpoisi ja sytyttäisi tuleen.
Pelaaja hätäilee pimeässä yössä, juoksuttaa hahmojaan karkuun verisinä jalkapuolina ja kokeilee kaikkea mahdollista lyhyissä ja intensiivisissä pelisessioissa. Kauhu ja hilpeys yhdistyvät saumattomasti, ja kauhuleffojen kliseet muuttuvat aina uudestaan todeksi tavalla, jota ei peleissä juuri näe. Teoriassa murhaajat voi oppia tappamaan nopeasti, mutta käytännössä kova vaikeustaso pitää huolta, että terrori jatkuu ja hiki virtaa. Hyvin valmisteltu suunnitelma hajoaa hätäilyyn, ja pian pelaaja löytää kadonneen pelihahmon jäänteet roikkumasta majan seinältä. Neljän pelihahmon ja heidän koiransa pelastaminen tuntuu aluksi mahdottomalta haasteelta.
Kymmenen euron hinta tuntuu hieman suolaiselta parin tunnin huvista, mutta Tammisen lupauksena on, että Lakeview-leffoja esittävään elokuvateatteriin ilmestyy uusia elokuvia eli episodeja suhteellisen piakkoin ja ilman lisämaksua. Kyllähän näin innostavaa tapausta tukee mielellään jo niitä odotellessa.
8/10
Kauhugenren ronski piristysruiske tekee paljon vähällä.