Los Angeles, joulukuu 1980. Kyle Hyde on saanut potkut työnantajaltaan, asuinrakennus on purku-uhan alla ja postilaatikossa odottaa mystinen viesti, jossa pyydetään etsimään 25 vuotta sitten kadonnutta tulipunatähteä. Edeltäjänsä Hotel Duskin tapaan Last Window: The Secret of Cape West pukkaa pelaajien ratkottavaksi mysteerin toisensa perään.
Vahvasti noir-henkinen etsiväseikkailu tyytyy kertomaan uuden tarinan tutuin keinoin, joten Last Window jakaa tismalleen samat hyvät ja huonot puolet kuin Hotel Dusk. Käyttöliittymän ajoittaiseen kömpelyyteen olisi kaivattu korjauksia, sillä paikkojen koluaminen on vaivalloisempaa kuin olisi tarpeen. Samalla siitä puuttuu samankaltainen uutuudenviehätys, mistä DS:n erikoispiirteitä hyödyntävät pulmat kärsivät eniten. Mikäli Hotel Dusk on entuudestaan tuttu, Last Window’n pulmaratkaisut eivät tunnu yhtä kekseliäiltä.
Last Window’n viehätys piilee sen tunnelmassa, ilmeessä ja koko ajan kiemuraisemmaksi menevässä tarinassa. Pelaaminen on kuin vetoavan kirjan lukemista, mutta mainio kokonaisuus ei ole täysin Hotel Duskin veroinen. Hahmot ovat vähemmän sympaattisia, turhia askareita on yllättävän paljon ja varsinaisen punaisen langan löytämiseen kuluu runsaasti aikaa. Silti mysteerien makuun päästyään peliä on vaikea laskea käsistä.
Hiljattain ovensa sulkeneen japanilaisstudio Cingin viimeiseksi peliksi jäänyt Last Window on itsensä näköinen ja tuntuinen seikkailupeli. Vanhoille Hotel Dusk -konkareille se on hieman yllätyksetön, mutta Kyle Hyden edesottamuksiin tutustumattomalle sitäkin suositeltavampi peli.