Lego Batman seurasi Lego Indiana Jonesia ehkä turhankin nopeasti, ja pelin tönivät joulunajan Pelaaja-lehdistä syrjään isommat julkaisut. Se ei tarkoita, että kyseessä olisi huono peli. Lego Batman on tutun turvallista Lego-laatua, ja sen Bat-rakennuspalikat on helppo eritellä.
Peli ottaa 1960-luvun Batman-televisiosarjasta sittemmin ikävästi kadonneen lepakkohuumorin ja kilahtaneet ympäristöt. Sarjakuvista on repäisty kokoon erittäin kattava konnakaarti, jossa tilaa saavat myös vähemmän tunnetut Bat-roistot. Ilo on nähdä, että ruutuaikaa annetaan esimerkiksi Savinaaman kaltaisille rivi-ilkiöille. Bat-elokuvista on saatu puolestaan vähemmän onnistuneita vaikutteita. Tim Burtonin pimeys hallitsee peliä niin, että välillä on vaikea erottaa, mitä ruudulla tapahtuu. Synkistely tuntuu myös kummalta värikkäässä Lego-maailmassa.
Lego-pelien tutusta kaavasta on taas saatu toimiva kaksinpeli sekä kevyt hyppely ja pulmanratkaisu. Lego Indyyn verrattuna mukana on enemmän turhauttavia hyppyjä ja ankeita pulmia, mutta isoksi ongelmaksi ne eivät nouse. Kunnon Batman-fanin on vaikea suhtautua nihkeästi peliin, johon on ujutettu lähes kaikki oleelliset Bat-roistot ja -ajoneuvot.
Lego-sarjan mittakaavassa Lego Batman on tasaisen Lego Indyn rinnalla, mutta lepakkomiehen seikkailussa huiput ovat korkeammalla ja pohjat matalammalla. Hyvästä koko perheen ja lasten toimintaseikkailusta nauttivat joka tapauksessa taatusti eniten ne Bat-fanit, jotka muistavat, missä sarjiksen tarinoissa rötöstelivät The Hush, Ra’s al Ghul tai Hullu Hatuntekijä.