Sankaruus on tehty palikoista
Lego-Hulk pelkää korkeita paikkoja, ei osaa tarttua jättisormillaan tietokoneen hiireen, rakastaa teen keittämistä ja siivoaa mielellään raivonsa jäljet. Kuulostaa jo, että vihreä jätti on tuhottu lastenpelaamisen nimissä, mutta ei. Hurmaava pelleily väistyy, kun tohtori Banner menettää malttinsa ja MURSKAA viholliset niin tyylikkäästi, että mieleen tulee klassikkoräime Ultimate Destruction. Tällainen on Lego Marvel Super Heroes, liki täydellinen yhdistelmä söpöilyä, huumoria ja adamantium-silattua Marvel-fanitusta.
Hulk on tietenkin vain yksi pelin hahmoista, joiden pääluku on latauspaketit laskien 150:n pinnassa, ja tässä tapauksessa määrä ei kilpaile laadun kanssa. Jokainen vähänkin tärkeämpi sankari ja roisto on viilattu niin, että niiden kyvyissä, animaatiossa ja repliikeissä on jotain ainutlaatuista ja sarjakuville uskollista. Pelin taistelu saattaa olla parin napin hätäistä naputtamista, mutta se ei paljon haittaa, kun pelaaja ehtii vain ihailla tapoja, joilla vastustajat niitataan. Hämis käärii uhreistaan seittimoukareita, Herra Fantastinen venyy ja paukkuu, Wolverine tekee sitä, missä hän on paras, ja Hulk toistaa tietysti elokuvasta tutun ”Puny god” -läimintänsä.
Hahmot avataan käyttöön juonitehtävissä, jossa setvitään tohtori Doomin ja Lokin suunnitelmia Hopeasurffarin hajonneen laudan varalle – ja kukas Surffarin kannoilla yleensä saapuukaan? Juoni kattaa Marvel-sarjisten monet tasot katutappelusta kosmisiin katastrofeihin. Legoille ominainen värikäs ja iloinen kerronta tuntuu olevan unelmakumppani Marvelille, jonka juuret ovat samanlaisessa ilottelussa sarjislegenda Jack Kirbyn ajoilla.
Tehtävissä on Lego-pelien tuttua tyyliä eli hyvin kevyttä hakkausta ja pettävän yksinkertaiselta vaikuttavaa ongelmanratkontaa. Ensimmäisellä kerralla käytössä vain ennalta määrätty ryhmä sankareita, joiden kykyjä on käytettävä vuorotellen melko hämäriksi menevissä pulmissa. Myöhemmin paikalle voi palata etsimään bonuksia, kuten kentissä lymyävää Deadpoolia tai vain Magneton kaltaisten hypersuperien kyvyillä aukeavia herkkuja. Ohessa kaikki irtaimisto pannaan päreiksi lisälegojen toivossa, joten totta kai pelissä on viittaus myös supersankarien jälkiä siivoavaan Damage Control -lafkaan. Ei tällaista viittausten tykitystä voi tehdä vain rahat mielessä, vaan tekijöissä on oltava aitoja sarjisfaneja.
Juonen mukana tarjoillaan myös suuri osa pelin kirjoitetusta huumorista, joka on ihmeen näpäkkää. Kapteeni Amerikka on esimerkiksi isänmaasta alati vaahtoava yksinkertainen tapaus, ja Wolverinea piikitellään loputtomasta muistojen etsimisestä ja ”bub”-sanan toistelusta. Ei tämä fiksua ole, mutta sarjisfania kyllä hersyttää.
Sormusten herra -legopelin tapaan pelaaja voi kuitenkin harhailla myös lisätehtävillä täytetyssä avoimessa pelimaailmassa, joka koostuu SHIELDin Helicarrier-aluksesta ja Manhattanin saaresta. Nopeimmin pääsee ympäriinsä Thorin Mjolnir-moukarin tai Rautamiehen jalkarakettien kaltaisilla lentovälineillä, mutta harmillisesti liitelyn ohjattavuus on pelin heikoimpia puolia. Hämiksen seiteillä voi taas suihkia pitkin kaupunkia kuin Spider-Man 2:ssa konsanaan, ja se on jo vaikuttava suoritus. Ajoneuvojakin on kauhea määrä, mutta kuka niitä ehtii käyttää?
Sillä tylsemmällä teknisellä puolella TT Games ei valitettavasti tee nappisuoritusta. Vanhan polven konsoleilla ruudunpäivitys pätkii häiritsevästi ja ohjauksessakin on hölmöilyä. Pelissä, joka perustuu nopeaan hahmojen vaihteluun, pitäisi olla parempi tapa vaihtaa ukkoa kuin painaa nappia ja toivoa, että niistä se oikea sattuisi aktivoitumaan. Ja onko tallennuspisteiden sijoittelusta vastuussa Mr. Sinister? Ääninäyttely on välillä ihmeen kehnoa, vaikka tasoa nostavat Troy Bakerin ja Nolan Northin kaltaiset laatunäyttelijät.
Mutta nitinä sikseen. Lego Marvel Super Heroes on vallan erinomainen supersankaripeli, loistava kahden pelaajan yhteistyöpeli, hilpeä kevytseikkailu ja sisältörikas avoimen maailman leikkikenttä. Parempaa koko perheen seikkailua peliä ei taida löytyä täksi jouluksi, jos radioaktiivinen sarjiskärpänen on ehtinyt puraista edes kerran.