LEGO Star Wars II: The Original Trilogy (PS2)

Lisenssipeleihin suhtautuu harvoin yhtä suopeasti kuin LEGO Star Warsin tapauksessa. George Lucas ei ansaitsisi enää yhtään senttiä, ei karmean uuden trilogian takia eikä alkuperäisten kolmen elokuvan kohtelun jälkeen. Perusnegatiivinen suhtautuminen kaikkeen uuteen Tähtien sota -materiaaliin ei ole kuitenkaan riittävä panssari suojaamaan pelaajaa LEGO Star Wars II: The Original Trilogyn vetovoimalta. Vaikka siihen kohdistaa kaiken Lucasia kohtaan tuntemansa inhon, peli on väkevä Voimassa ja voittaa puolelleen.

Kuten pelin nimi kertoo, Traveller’s Talesin toinen Tähtien sodan ja tanskalaiset rakennuspalikat yhdistävä teos keskittyy tällä kertaa elokuvasarjan osiin IV, V ja VI, eli Tähtien sotaan, tuplatrilogian lippulaiva Imperiumin vastaiskuun ja Jedin paluuseen. Näiden tärkeimmät tapahtumat käydään uudelleen läpi huumori- ja LEGO-suotimen läpi ajettuina.

Vapaus valita

LEGO Star Wars II: The Original Trilogy voi kuulostaa pelaajan korvaan lapsille suunnatulta ja mielikuvituksettomalta rahasammolta, eikä premissi juuri muuta lupaakaan. Mielikuva on onneksi väärä, sillä peli on harvinaislaatuisen laadukasta työtä kautta linjan, eikä mitään ole vain soitettu sisään. The Original Trilogy sisältää uusia ominaisuuksia, ja mikäli mahdollista, se on aikaisempaa toimivampi.

Selkein ja konkreettisin uusi ominaisuus ovat avaruustaistelut ja erityisesti liikkeen vapaus näissä osioissa. Nyt pääsee siis lentämään Millennium Falconilla (suomennettu joskus nimellä Vuosituhantinen haukka), hothilaisella jääkiiturilla, X-siivellä ja TIE-hävittäjillä, eikä meno ole rajattu raiteilla etenemiseen tai sidottu tiettyyn hävittäjään tai avaruusalukseen.

Pelaaja voi halutessaan tuhota esimerkiksi Kuolontähden Darth Vaderin TIE-hävittäjällä. Muihin kulkuneuvoihin kuuluu muun muassa AT-ST-tiedustelukävelijä, bantha ja tauntaun. Vaihtoehtoiset skenaariot, kuten Alderaanin tuhonneen sotakuun pudottaminen, onnistuvat kuitenkin vain tarinapelitilan ulkopuolella, free play -osiossa.

Iiirrroaaarrr!

Pelin ulkoasu on kaksijakoinen: pelihahmoissa ei liikoja yksityiskohtia (kuinka voisikaan?), mutta taustat ovat erittäin hienoja, esimerkiksi alkuperäisen elokuvan kliimaksiin pohjautuvassa Kuolontähti-osiossa miltei häkellyttävän upeaa jälkeä. Kentissä riittää heijastavia pintoja ja muuta kivaa. Traveller’s Tales on pannut parastaan.

LEGO Star Wars II: The Original Trilogyn musiikki on elokuvista tuttuja sävellyksiä, ainakin satunnaisen harrastajan korvaan alkuperäisessä muodossaan esitettynä. Ääniefektit ovat nekin samoista elokuvista lainattuja. Se tarkoittaa, että läjäyttimet ja valosapelit sekä maailman kaikkien aikojen paras ääniefekti, TIE-hävittäjän epäinhimillinen karjunta, kuulostavat täsmälleen oikealta. Pelin äänimaailmasta ei voi oikein sanoa mitään pahaa – ellei sitten inhoa Tähtien sotien audiosuunnittelua ja -toteutusta.

Metodinäyttelijät

LEGO-Chewbaccaan, LEGO- Han Soloon ja muihin hahmoihin on saatu luonnetta peruskeinoin: ruumiinkielen avulla, yksinkertaisin kasvonilmein ja vähäisellä äänenkäytöllä. Puhuttua dialogia ei ole.

Miltei olematon sanallinen viestintä rakentuu äänenpainolla leikkimisestä ja muukalaisrotujen – kuten wookien ja rodanilaisen – tapauksessa lähdemateriaalille uskollisista äänistä. Se tekee kokonaisuudesta mukavan universaalin. Elokuvien fanit osaavat yleensä jo muutenkin ulkoa, mitä missäkin kohtauksessa tapahtuu, mutta tapahtumien luonne selviää tällä tavalla kerrottuna helposti muillekin.

Kerronnassa on otettu vapauksia lähinnä niiden esitystavan suhteen. Esimerkiksi prinsessa Leian kotiplaneetan tuho ei ollut aivan yhtä kepeä juttu kuin pelissä, eikä AT-AT-kävelijän miehistö tainnut hekotella kapinallisille vastarintapyristelyille. Sodan kauhuja ja kuoleman läsnäoloa on siloteltu kovalla kädellä, mutta vaikka puristit saattavat ärähtää pelkästään periaatteesta, pehmeämpi ote on tällaisissa puitteissa perusteltua.

Keräilijöille

The Original Trilogy muistuttaa pelimekaniikaltaan perinteisiä tasoloikka- ja seikkailupelejä, mutta kaikki tehtävä koostuu rakennuspalikoista. Pulmat ovat usein rakennustehtäviä, joissa tulee kasata kentällä lepäävistä palikoista jotain tilanteeseen sopivaa. Se ei kuitenkaan vaadi pelaajalta kuin yhden napin painallusta ja riittävästi suojaa tulitukselta.

Toisin kuin ensimmäisessä LEGO Star Wars -pelissä, jatko-osassa kaikki ei-droidihahmot kykenevät rakenteluun. Aikaisemmin samaan kykenivät vain jedit ja muut Voiman käyttäjät, mutta heillekin on edelleen tarvetta. Näille hahmoille on varattu omat pulmansa, jotka eivät liity välttämättä suoritettavaan tehtävään, mutta joiden suorittaminen kerää pelaajan kassaan lisää LEGO-nappuloita. Ne ovat pelimaailman valuuttaa, jolla saa ostettua käyttöönsä muun muassa uusia hahmoja ja huijauskoodeja.

Kentistä löytyy tuhottomasti kerättävää. Kaikkea ei ole edes teoriassa mahdollista saada haalittua ensimmäisellä läpipeluukerralla, sillä tarinapelitilassa mukana ovat ainoastaan alkuperäishahmot, ja jotkut alueet kentillä vaativat avautuakseen esimerkiksi iskusotilaan tai jonkun palkkionmetsästäjähahmoista.

Kuin musta aukko – ei päästä irti

Traveller’s Talesin pelin imu on valtava. Vaikka tietää melko tarkkaan, mitä seuraavaksi tapahtuu ja mitkä hahmot astuvat kuvaan eikä vaikeustasokaan estä suurin harppauksin tapahtuvaa etenemistä, The Original Trilogya ei halua säännöstellä.

Vaikka pelin pelaa läpi muutamassa vähän pidemmässä sessiossa, sen pariin palaa hyvän kenttäsuunnittelun ansiosta mielellään uudestaan. Peliä on myös ilo esitellä kavereille esimerkkinä teknisesti nerokkaasta, lapsekkaasta hölmöilystä, ja se on kaiken muun hyvän lisäksi yksi kaikkien aikojen parhaista yhteistyöpelitilan sisältävistä peleistä.

LEGO Star Wars II: The Original Trilogy sopii lapsille ja erityisesti lapsenmielisille sekä fanaattisille Tähtien sota -faneille, joita eivät haittaa pelintekijöiden ottamat pienet vapaudet kerronnan suhteen tai muut mahdottomuudet, kuten Vaderin Kuolontähdelle antama surmanisku. On todella harvinaista, että lisenssipeli ansaitsee näin ylitsevuotavat kehut.