Nautimme viime huhtikuussa historiallisen Lemmings-pelin paluusta haudan tuolta puolen. Jälleennäkeminen oli riemukas. Vuosien tauon jälkeen konstailematon alkuperäispainos peliklassikosta tuntui taas tuoreelta. Hyväntuulinen älypelin ja pulmailun yhdistelmä on nykypäivän pelimaailmassa harvinainen kohdattava.
Alkuvuoden Lemmings toi PSP:n räiskintäpainotteiseen pelivalikoimaan iloista vaihtelua. PlayStation 2:n liki identtinen kopio samasta pelistä tuntuu sen sijaan jo lämmittelyltä, mutta se toki toimii hienosti, jos PSP-versiota ei omista entuudestaan.
Pienten vihreätukkaisten otusten puuhailu on hauskaa seurattavaa. Heidän saattamisensa kentän laidalta toiselle niin, että mahdollisimman suuri osa aivottomasta ötökkälaumasta selviäisi kentän haasteista, on kutkuttavaa ja söpöä. Otukset itsessään eivät osaa tehdä yhtään mitään, vaan pelaajan on ohjattava laumaa rajoitettua käskyvalikoimaa käyttämällä. Pelin henkeen kuuluu, että hyväkin suunnitelma menee muusiksi kerran toisensa jälkeen yhä uusilla, itkun- ja naurunsekaisilla tavoilla.
Lemmingsin alkuperäinen suunnittelu toimii hyvin myös PS2:lla. Lauman kontrollointi ohjaimella toimii, joskin taukonäppäin saisi olla paremmin käsillä, sitä kun täytyy käyttää jatkuvasti.
Kulti, tein kakaroista sillan
Vaikka vuoden 1990 loistavin peli toimii edelleen niin uuden kuin vanhankin sukupolven pelaajille, sen orjallinen kloonaaminen toisen kerran saman vuoden aikana olisi mielikuvituksetonta. Onneksi PlayStation 2:n Lemmingsillä on muutakin tarjottavaa. Siitä voi jopa kehkeytyä yksi vuoden hauskimmista bilepeleistä.
EyeToy-kameralle sovellettu versio Lemmingsistä on ajatuksena riemastuttava. Ja se jopa toimii myös käytännössä.
Tavoite on edelleen saada riittävän monta lemmingsiä kentän päästä päähän. Keinot vain ovat toisenlaiset kuin peruspelissä. Pelaaja ei käytä työkaluja, vain itseään. Onko edessä loputon rotko? Taivuta itsesi sillaksi. Onko edessä niin korkea jyrkänne, etteivät pikkuiset pääse siitä yli? Kädestä syntyy oivat rappuset. Pelaaja taivuttelee itseään kameran edessä niin, että lemmingsit pystyvät kulkemaan sinua pitkin esteettömästi.
Jujun tajuaa heti, mutta pelaamisessa on omat niksinsä. Esimerkiksi pelaajan pää on hankala möhkäle ylittää. Huoleton heiluttelu voi murskata lemmingsejä, samoin vartalon tai käden sisään joutuminen.
Pulmapelin ohella tämä onkin samalla myös voimailupeli. Tällä pöydän ääreen juurtunut näppistyöläinenkin saa niskalihaksensa rentoutumaan ja selän norjistumaan. Samalla pikkupiiperöisten marssi käsivartta pitkin kaulan kautta korvan päälle saa hymyn huulille.
EyeToy Lemmings toimii hienosti ja sen oppii hetkessä, mutta samalla se on nihkeä taustojen suhteen. Pelaajan taustalla olevat räikeät värierot, kuten valkealla seinällä oleva musta juliste, luo kentille odottamattomia esteitä, jopa taustan kalibroinnista ja kameran asetusten säädöstä huolimatta. Kameran sijoitus ja tausta, kuten myös ulko- ja keinovalojen luomat varjot kasvoilla, vaikuttavat siten tuntuvasti pelikokemukseen. Ikävimmillään pelaaminen jää yritykseksi, mutta jos ympäristön palaset loksahtavat kohdalleen, voi EyeToyn ruuvata takaisin tv-tason kulmaan.
Vihreä piiperöisemme
Vihreätukkaiset lemmingsit ovat ilahduttaneet pelaajia vuodesta 1990 lähtien. Niiden suurin suosio ajoittui Amiga-vuosiin, mutta myöhemmät painokset kärsivät jo idean inflaatiosta ja kurjista jatko-osista.
Pitkä tauko on tehnyt Lemmingsille hyvää. Se jaksaa taas kiinnostaa, vaikka uusversiot ovat palanneet aivan juurille, ihka ensimmäisten Lemmingsien aikaan.
Alkujaan Lemmings oli nykyään Rockstar Northina tunnetun DMA Designin käsialaa. Lisää historiaa osoitteesta www.dmadesign.org.