Lemmenlaivanupotus
Leviathan on mainoksen uhri – peli, joka ei voi koskaan olla niin hieno kuin trailerinsa. Jos et usko, katso videot, joissa Old Spice -miehen vanavedessä seilaava Jazz Boatman murisee puujalkavitsejä kuuman lemmenjatsin päälle.
Ruotsalaispeli itse on piirun verran vähemmän seksikäs, vaikka varmasti joku kiihottuu myös steampunkahtavien sotalaivojen vuoropohjaisesta taistelusta. Tietokoneilla ja tableteilla ristiin pelattava Leviathan on tietoisen suoraviivaiseksi viilattua laivanupotusta, jossa grafiikka ja käyttöliittymä panostavat yksinkertaisuuteen. Homman on pelattava täysin samalla lailla sekä tietokoneilla että tableteilla, joten Leviathan luovii pc-strategien vaatiman monipuolisuuden ja tableteille ominaisen suoraviivaisuuden välisessä karikossa. Pelaajat antavat vuoronsa aikana laivoilleen käskyt, ja kun kaikki ovat valmiina, paatit seilaavat ja paukuttavat tykkejään kymmenen sekunnin ajan tosiajassa.
Samanaikaisen käskynjaon takia suunnittelu ja ennakointi ovat voiton avaimet. Kaikki alkaa laivojen tuunauksesta. Luotatko raskaasti panssaroituihin, täyslaidallisia suoltaviin mötiköihin vai keulatykeillään perään iskeviin pikaveneisiin? Tylsä yksinpelikampanja opettaa vain perusteet, ja nekin heikosti: tarinatilassa ei ratkota paremmuutta taktiikalla, sillä tietokone luottaa vain lukumäärään. Niinpä jo kymmenen vastaan yksi -luvuilla pelaava ykköstehtävä karsii taatusti uteliasta pelaajakuntaa, ja puolustuslaitteiden hienoudet avautuvat vasta moninpelissä. Siellä on tyrkyllä eri pelimuotoja kilpailevien kapteenien nöyryytykseen sekä yhteispeliin tietokonetta vastaan.
Täydellistä hallintaa rakastaville amiraaleille ongelmaksi nousee se, että tonneja painava rautapurkki ei käännä hätätilanteessa kurssiaan tänään vaan huomenna. Jokainen ase kattaa vain tietyn kulman, ja useimmilla tykeillä on minimikantama. Tuhovoimaisemmat aseet, kuten raketit, joutuu kapteeni laukomaan itse – ja onnea vain osumiseen – tykkimiesten tähdätessä normikanuunoilla. Tuurilla vuoro loppuu kesken vihollisen laukaisun, jolloin ehtii yrittää kääntää kurssia ja toivoa, että purkki ehtii pois kuulien alta. On kuin lauma raskaasti aseistautuneita humalaisia yrittäisi ampua toisiaan polkupyörien selästä. Rumaa jälkeä syntyy.
Leviathan sekä toimii että turhauttaa aivan samoista syistä. Pelattavuus on riisuttua ja käskyt on periaatteessa annettu nopeasti sekunneissa. Koko ajan on vain tarve hienosäätää seuraavan vuoron tapahtumia, mikä hidastaa moninpeliä. Taktikoinnissa on yllättävän paljon syvyyttä, vaikka onkin mahdotonta ennustaa mitään muutamaa kymmentä sekuntia pidemmälle, ja yhtäaikainen käskynjako yhdistettynä laivojen vääjäämättömään kulkuun johtaa kolareihin ja tahattomaan komediaan. Yksi taisteluni kaatui siihen, että vihollisen tiedustelija törmäsi vahingossa suurimman laivani potkuriin hyydyttäen molemmat keskinäiseen nytkyttelyyn loppumatsin ajaksi. Kaikki saivat siitä toisaalta niin hyvät naurut, ettei voittajilla ja häviäjillä ollut väliä. Pelin luonne edellyttää ja edesauttaa moninpeliyhteisön syntymistä, vaikka vastuksenhaku toimii ainakin vielä hieman epävarmasti.
Halpahintaisen pelin rahastusmalli saattaa huolestuttaa, sillä jo nyt laivakaupassa on tarjolla maksullisia laivanrunkoja ja moninpelikenttiä mikromaksuja vastaan. Jos nykyinen linja pysyy, ei kannata pelästyä. Esimerkiksi eliittirungot eivät ole nimestään huolimatta ylivoimaisia superaluksia. Sen sijaan ne on suunniteltu normipaatteja liikkuvaisempaan pelityyliin, mikä tarkoittaa aavistuksen kevyempiä runkoja, joiden aseet osoittavat lähes kaikki kohti keulaa. Julkaisija Paradox on jo lisäksi luvannut maksuttoman latauspaketin, jossa taisteluihin lisätään trailerimies Jazz Boatmanin selostus. Jos moisesta ei pyydetä rahaa, tekijöillä on pakko olla sydän paikallaan.