Life is Strange: Before the Storm

Life is Strange: Before the Storm unohtaa omat vahvuutensa viime metreillä.

4.3.2018 12:45

Harmi on hankalin tunne

Kolmiosaisen Life is Strange: Before the Stormin ensimmäinen jakso oli tunnelatausta täynnä, ja sitä riitti myös lähes itku kurkussa Pelaajaan kirjoittamassani ensikatsauksessa. Liikutuksen hyökyaallosta suhteettomasti innostuneille varoituksen sana: seuraavat kappaleet eivät tule sisältämään mitään vastaavaa, eikä niitä lukemalla välttämättä kannata pilata omaa pelikokemustaan.

Ensimmäisen episodin perusteella oli vielä mahdoton päätellä, mihin suuntaan vielä silloin ihanan maanläheiseltä tuntuva arkidraama voisi kulkea. Pienessä mielessäni en osannut kuvitella, kuinka monimutkaiseksi jännitysnäytelmäksi juonikuvio kehittyisi – tai kuinka huonosti langat pysyisivät pelin kehittäneen Deck Ninen hyppysissä.

Kuten juonivetoisten pelien kohdalla poikkeuksetta, Before the Stormia on vaikea arvioida kokonaisuutena antamatta vihiä siitä, mitä se pitää sisällään. Pelin juonen voisi ympäripyöreästi sanoa muistuttavan äärimmilleen puhallettua ilmapalloa. Se paisuu paisumistaan, kunnes ote kirpoaa kriittisellä hetkellä ja kauan odotettu kliimaksi kuitataan säälittävällä pihauksella. Paksut punaiset langat jätetään ilmaan roikkumaan, eikä suurilta tuntuneilla päätöksillä ole lopulta käsinkosketeltavaa vaikutusta maailmaan tai hahmoihin.

”Pahiten suru iskee puseroon pelin keskeneräisyyttä miettiessä.”

Päätökset ovat pelin suurin ongelma, mikä on todella huolestuttava piirre lajityypin edustajassa. Siinä missä aiemmassa arvostelussa ylistin esiosa-asetelman pelaajan harteille pakottamaa voimattomuuden tunnetta, kolmanteen jaksoon mennessä lohduttomuuteen on jo ehtinyt turtua. Koska ensimmäisen Life is Strangen alkutahteihin päädytään väistämättä kuitenkin, valintoja tekee herkästi sen pohjalta, mikä tuntuu parhaiten tukevan tulevaisuuden tapahtumia. Järki vie voiton tunteesta pelissä, jonka ainoa tehtävä on saada pelaajan sydän sykkimään.

Pieniä läikähdyksiä rinnassa silti tuntuu. Vaikka Rachelin ja Chloen orastava rakkaustarina on loppujen lopuksi vanhoillista hissuttelua, on teini-ihastuksen myötäeläminen nostalginen kokemus. Spektrin toisessa ääripäässä on muuan odottamaton yhteenotto, joka nostanee kenen tahansa naispuolisen pelaajan niskavillat pystyyn karmealla tavalla. Pelin kehittäjien arvostelijoille etanapostissa lähettämät nenäliinat jäivät kuitenkin käyttämättä, mikä oli valtaisa pettymys ensimmäisen Life is Strangen räkäfestareiden jälkeen.

Pahiten suru iskee puseroon pelin keskeneräisyyttä miettiessä. Kuin seinään seisahtava juoni on suurin merkki ajan tai resurssien loppumisesta, mutta rosoja tulee vastaan muuallakin. Vaikka alkuperäinen Life is Strangekaan ei ollut kummoisen näköinen peli, Before the Storm on mössötekstuureineen toisinaan jopa kaameaa katsottavaa. Ääninäyttely on varsinkin viimeisessä jaksossa paikoittain laadutonta, ja kiirehtimisen maku nousee kurkkuun helposti.

Life is Strange: Before the Storm olisi voinut suhteellisen pienellä vaivalla ja viidellätoista lisäminuutilla olla kouriintuntuvasti parempi kokemus. Peli jää kuitenkin vajaaksi tavalla, jota monin tavoin hieno matka latteaan loppuun ei kuittaa. Lopputekstien pyöriessä päällimmäinen tunne on tyytymättömyys.

6/10
KehittäjäDeck Nine
JulkaisijaSquare Enix
PeligenretSeikkailu
Pegi-ikärajatK-16
Pegi-merkinnätHuumeet, Kiroilu, Väkivalta
Lisää luettavaa