Tehdäänpä muutama asia selväksi heti kättelyssä. Lips on erinomainen karaokepaketti koteihin, joissa on pelkkä Xbox 360. Musiikkikipaleiden päälle kailottaminen ihan muuten vaan on ratkiriemukasta, aivan yhtä lailla kuin se on naapurikapakassa tai kotiin ostettavalla karaokelaitteella. Erona mainittuihin on astetta viimeistellympi ulkoasu, selkeä suomenkielinen käyttöliittymä ja design-mikrofonit. Niin, ja heikko kappalevalikoima.

Vaan nyt arvostellaan videopeliä, ei koristeltua karaokelaitteistoa. Lips on nimittäin pelinä kuin lämmittelybändi todelliselle tähdelle. Tähdelle, jota ei tässä tarvinne edes mainita.

Kuuroille korville

Kunnon karaokepelin ytimen muodostaa älykäs ja tarkka äänentunnistussofta. Tämä vertaa pelaajan äänen rytmiä, nuotin korkeutta ja pituutta ennalta tallennettuun tietoon. Jos äänentunnistus ei toimi, on aivan sama, mitä mikrofoniin määkii.

Lipsin ytimessä on paljon vikaa. Pelaaminen ei nimittäin vaadi kummoistakaan laulutaitoa. Pisteet karttuvat vaikka puhumalla tai puhaltamalla. Huijaaminen ei ole ainoastaan helppoa, vaan yleensä tahatonta. Kun tämä selviää, katoaa kiinnostus arvonimien metsästykseen ja vieressä tai verkossa olevien kavereiden päihittämiseen.

Eivätkä tässä auta edes japanilaisen iNiS-studion kehittämät jännittävät pelitilat, joissa estetään pommia räjähtämästä tai yritetään saattaa nuoret rakastavaiset yhteen.

Botoxia ja baanalle

Ehkä ulkoinen loisto korvaa sisäisen heikkouden? Lipsin langattomat mikrofonit ovat virtaviivaista, ajatonta designia. Sopivan painavat mikit sisältävät bonuksena liikkeentunnistimet ja vilkkuvat valot.

Mikrofonia voi heiluttaa musiikin tahtiin, jolloin kuuluu vaikkapa tamburiinin helinää. Peli pyytää myös liikkumaan ja ottamaan asentoja. Liikkeentunnistaminen on vain kovin epätarkkaa, ja ylimääräinen puuhailu ainoastaan häiritsee laulunumeroa.

Valot ovat yhtä tarpeettomia, mutteivät häiritse pelaamista. Päinvastoin, ne nostavat tunnelmaa sykkimällä eri väreissä musiikin tahtiin. Sekunnin murto-osan voi kuvitella olevansa jossain tuolla ulkona. Pimeässä huoneessa valokoodatut mikit on lisäksi helppo erottaa toisistaan.

Valitut palat

Musiikki on makuasia, sen tietävät kaikki. Mutta mitä tehdä, kun Lipsin mukana tuleva 40 kappaleen valikoima ei maistu miltään? Sekava salaatti sisältää muutaman 1980-luvun klassikon, viime vuosien hittejä, tähdenlentoja ja yhden rap-biisin. Kattaus yrittää miellyttää kaikkia. Mutta kuka jaksaa laulaa vain kahta kappaletta, kun muut ovat joko inhokkeja tai eivät vain kiinnosta?
Lisää musiikkia on luvattu ilmestyväksi myyntiin viikon välein. Kahden ensimmäisen viikon satsi vaikuttaa vain ikävästi jatkavan samaa mitäänsanomatonta linjausta.

Suosikkimusiikkiaan voi ladata myös esimerkiksi muistikortilta tai MP3-soittimelta. Ilman sanoja ja nuottiviivastoa ominaisuus on yhtä tyhjän kanssa. Voihan musiikin päälle laulaa monilla muillakin tavoin. Toisaalta tällöin Lips on lähimpänä sitä, missä se on parhaimmillaan.

Näillä eväillä Lips on nimittäin ennen kaikkea karaokejukeboksi, joka piristää yksinäisiä iltoja, bileitä ja muita tilaisuuksia. Laulutaitopisteet ja muut epäonnistuneet pelilliset elementit kannattaa vain unohtaa suosiolla.

Riittää, kun ottaa rennon etukenon, nostaa mikin huulille ja luikauttaa jännityksestä värisevin äänin kappaleensa ilmoille. Siis aivan kuin lähiökuppilassakin.

6/10
Lisää luettavaa