Yasuhiro Wada on mies, joka tunnetaan pääasiassa kevythenkisistä Harvest Moon maatilasimulaatioistaan. Herra Wadan uusin hengentuotos on kuitenkin astetta kunnianhimoisempi: Little King’s Story asettaa pelaajan pikkuriikkisen ja köyhän valtion kuninkaaksi, ja tarkoituksena olisi luotsata tuppukylästä naapureitaan kurissa pitävä mahtivaltio.
Tarinan osalta ei voida puhua mistään eepoksesta: pelaaja on pieni, epäsuosittu poika, joka jostain käsittämättömästä syystä löytää metsästä taikakruunun, joka antaa haltijalleen mahtavat mielenhallintavoimat. Hylkiöstä tulee kuningas, ja ystävällisten ministereiden avulla kärsineen kuningaskunnan tie lähtee nousuun.
Oppimiskäyrä valtakunnan johtoon on tehty varsin maltilliseksi. Peli opettaa asiaa kerrallaan, mutta silti ripeästi pelaajille niin mielenhallinnan käytön, lukuisat ammatit kuin muutkin hallinnassa tarvittavat kikat. Varojen ja menestyksen kertyessä valtakunta laajenee ja hallitseminen alkaa vaatia yhä enemmän resursseja.
Pelillisesti voisi siis puhua valtakunnanhallintasimulaation ja reaaliaikastrategiapelin yhdistelmästä. Varsinainen toiminta pelaa yllättävän yksinkertaisesti: kuningaskunnan mailla ja mannuilla vaeltelevia kansalaisia voi värvätä mukaansa, ja sopivan toiminnan kohteen löytyessä kansalaiset patistetaan toisella napin painalluksella kohteensa kimppuun. Oli homma siten sotimista, aarteenetsintää tai jotain vähemmän jännittävää, homma toimii mutkattomasti.
Veteraanien hoidossa
Itsensä lisäksi Wada on saanut koostettua itselleen varsin pätevän tiimin. Sen nimekkäin jäsen on varmasti Yoko Shinamura, roolipelien parissa ja erityisesti Kingdom Hearts sarjalla kunnostautunut säveltäjä. Shinamuran peliä varten tekemä musiikki koostuu pääosin kovin Dragon Quest -henkisesti uudelleenlämmitellyistä oopperaklassikoista, ja luo mukavaa tunnelmaa keskiaikahenkiseen puuhasteluun.
Valitettavasti muusta äänimaailmasta ei voi sanoa täysin samaa. Oikea digitoitu puhe toimii silloin kun sitä on, mutta pääosin hahmot päästävät puhuteltaessa suustaan ärsyttävää muminaa, ja toistavat sitä aina jokaisen tekstiruudun aikana. Hyvän musiikin sijalla tällainen audiopuolen kämmi tuntuu käsittämättömältä. Olisi vain kannattanut jättää muminat kokonaan pois.
Keskinkertainen, mutta asiansa ajava visuaalinen toteutus ei varsinaisesti heilauta tunteita suuntaan eikä toiseen, joten musiikin ohella Little King’s Storyn kantavia elementtejä ovat sen kontrollit ja fiilis. Hetken opettelun jälkeen valtakunnanhallinta toimii mutkattomasti, ja mielenkiintoista puuhastelua piisaa suvantomaisen alun jälkeen tarpeeksi.
Kaiken kaikkiaan peli on hyvä osoitus siitä, että Wadalla riittää rahkeita myös lähteä Harvest Moon touhun ulkopuolelle. Vaikka molemmissa peleissä perusidea noudattelee suhteellisen samanlaista kaavaa, on Little King’s Storyn aihepiiri ja toteutus lähempänä ainakin allekirjoittaneen sydäntä. Jos pystyy antamaan anteeksi suhteellisen onnettomasti kokoon veistetyn tarinan ja puheen ärsyttävän toteutuksen, on peli yleisellä tasolla helposti alkuvuoden viihdyttävimpiä Wii-julkaisuja.
Historiallinen julkaisu
On vähintään poikkeuksellista, että japanilainen peli julkaistaisiin muualla maailmassa ensin. Nyt näin on kuitenkin taas käynyt: siinä missä eurooppalaiset pelaajat pääsevät johdattamaan kansalaisia pikku kuninkaan johdolla jo huhtikuun lopussa, jenkkipelaajille tämä aika koittaa vasta 23. kesäkuuta. Vielä poikkeuksellisemmaksi touhun tekee se, että Japanin julkaisupäivää ei vielä ole edes ilmoitettu. Voisiko länsimaalaisten kosiskelu johtua pelin aihepiiristä, joka pyörii keskiaikahenkisen Euroopan ympärillä?