Kauheita unia, nuku huonosti

Jokainen on nähnyt painajaisia. Syitä ankeille unille voi haeskella milloin elokuvista, milloin kauhupeleistä tai vain villinä laukkaavasta mielikuvituksesta. Genre on kulkenut pitkän matkan myös pelipuolella, joskin psykologinen kauhu on jäänyt viime vuosina selkeästi elävien kuolleiden ja halvan säikyttelyn jalkoihin. Ruotsalaisen Tarsier Studiosin Little Nightmares rikkoo kauhupelien kulahtanutta kaavaa ihanan karmivalla tavalla.

Little Nightmares ei selittele alkuasetelmiaan, vaan jättää tulkinnan hyvin pitkälti pelaajan mielikuvituksen varaan. Edes keltaiseen sadetakkiin sonnustautuneen protagonistin nimeä ei vaivauduta paljastamaan, vaan tämä selviää ainoastaan pelin lehdistömateriaaleista. Ei opetusosiota, ei tarinaa kuljettavia välivideoita, ei juonikuvioita avaavaa dialogia – ainoastaan keskelle karmivaa painajaista päätynyt Six-tyttönen. Lohduttomassa maailmassa kaikki näyttää, tuntuu ja kuulostaa oudolla tavalla vinksahtaneelta.

Kehittäjät ovat onnistuneet luomaan kaikessa groteskiudessaan kiehtovan pelimaailman. Sixin epätoivoista tilannetta korostetaan tämän piskuisen koon lisäksi irvokkailla, vain etäisesti ihmisiä muistuttavilla pahishahmoilla. Painajaisia luodaan lonkeromaisine raajoineen haahuilevilla hiippareilla, valtavia lihaklönttejä pilkkovilla teurastajilla ja psykoottisesti mässäilevillä, Sixin kertahotkaisulla manan maille vievillä ällötyksillä. Tästäkö sitten pitäisi selvitä ainoastaan pientä valonkajastusta tarjoavan sytkärin ja vikkelien jalkojen avulla? No nyt todellakin ahdistaa.

”Kehittäjät ovat onnistuneet luomaan kaikessa groteskiudessaan kiehtovan pelimaailman.”

”Kehittäjät ovat onnistuneet luomaan kaikessa groteskiudessaan kiehtovan pelimaailman.”

”Kehittäjät ovat onnistuneet luomaan kaikessa groteskiudessaan kiehtovan pelimaailman.”

Omaleimaisen miljöön ahdistavuutta korostetaan entisestään nerokkaalla äänimaailmalla, jossa jokainen lattialaudan narahdus ja etäältä kuuluva moottorin jyrähdys on tarkoin harkittu. Taustamusiikkia käytetään tunnelman luomisessa harvakseltaan, mutta juuri niissä oikeissa kohdissa. Tarsier Studiosilla on ollut Little Nightmaresin audiovisuaalisessa suunnittelussa selkeä visio, josta pidetään tarkasti kiinni alkumetreiltä palkitsevaan loppuun saakka.

Mikäli Little Nightmares olisi pakko lokeroida pelimekaanisten ratkaisujensa perusteella johonkin genreen, olisi kyseessä fysiikkapohjainen tasohyppely. Matkan varrelle mahtuu niin kevyttä pulmanratkontaa kuin hiiviskelyäkin, mutta myös muutamia paniikinomaisia pakenemiskohtauksia. Näihin liittyy myös pelin ainut napinan aihe, ajoittain aavistuksen epätarkka ohjaus. Hieman liukastelevasta ohjattavuudesta johtuvat äkkikuolemat korostuvat erityisesti hektisemmissä kohtauksissa, jolloin viikatemies tuppaa vierailemaan Sixin luona turhan usein. Myös syvyyssuunnan määrittäminen aiheuttaa välillä harhaloikkia suoraan manan maille. Little Nightmares on onneksi varsin anteeksiantavainen, sillä automaattisia tallennuspisteitä on ripoteltu auliisti ennen jokaista vähänkin kinkkisempää kohtausta.

Little Nightmares ei ole järin pitkä peli, mikä on lopulta yksi sen suurimmista vahvuuksista. Sixin painajaiset eivät toista itseään missään vaiheessa liiaksi, vaan etenemisessä on sopivasti vaihtuvuutta aivan loppumetreille saakka. Lisäksi hiippailun, pulmanratkonnan ja toiminnallisempien kohtausten pyhä kolminaisuus on rytmitetty ihastuttavan mallikkaasti. Myöskään simppeli pelimekaniikka ei ehdi maistua puulta muutaman tunnin mittaisen tarinan aikana.

Little Nightmaresista on vaikea keksiä suurempaa kritisoitavaa. Toki kompakti paketti on tahkottu läpi yhdessä illassa, mutta oikeasti pelottava seikkailu tarjoaa mieleen jääviä kohtauksia sitäkin pidemmäksi aikaa. Näitä painajaisia tulee ikävä.

9/10
KehittäjäTarsier Studios
JulkaisijaBandai Namco
PeligenretPulma, Seikkailu
Pegi-ikärajatK-16
Pegi-merkinnätKauhu, Kiroilu, Väkivalta
Lisää luettavaa