Vielä hetki sitten tasohyppelygenre tuntui olevan yksinomaan Nintendon leikkikenttä. Tutut tähdet, kuten Sonic, Spyro ja Crash, olivat tippuneet lajityypin kärjestä, ja uusia päteviä yrittäjiä nähtiin yhä harvemmin. Osittain tuntui, että aika ja sen mukanaan tuomat uudet trendit siirtäisivät tasoloikat syrjään. Vuonna 2008 tilanne kuitenkin muuttui kertaheitolla, kun pieni englantilainen pelistudio Media Molecule yllätti debyytillään täysin sekä pelaajat että kriitikot. Tiimin häikäisevä taidonnäyte oli PlayStation 3 -peli LittleBigPlanet, joka päästi pelaajat luomaan ja jakamaan omia kenttiään netissä. Enää hyvän tasoloikan pelaaminen ei ollut kiinni pelkästään pelisuunnittelijoiden visiosta, sillä LittleBigPlanetin käyttäjien tekemän sisällön parissa pelattavaa riitti kauas yksinpelin läpäisyn jälkeenkin. Historia puhuu puolestaan, sillä peliin on kehitetty jo yli kolme miljoonaa kenttää. Peli teki niin monta asiaa oikein ja hurjan viimeistellysti, että jatko-osa tuntui lähes mahdottomalta ajatukselta.

Haaasteen edessä

Mutta nyt käsissä on LittleBigPlanet 2. Kuinka se voisi ylittää alkuperäisen siten, että sitä ei katsottaisi kalliiksi DLC-paketiksi tai puhuttaisi sen olevan pikemminkin LittleBigPlanet 1.5? Jatko-osilla on aina haasteellista erottautua edellisestä pelistä, etenkin jos se on ollut erinomainen – ja varsinkin, jos se onnistui uudistamaan lajityyppiään. Nämä huolet voi onneksi unohtaa heti alkuunsa, sillä LittleBigPlanet 2 ei ole pelkästään alkuperäistä peliä parempi, vaan se on myös modernin tasoloikan väkivahva suunnannäyttäjä. Se ottaa vastaavanlaisen lähtökohdan tarjontaansa kuin genren toisen ääripään mestariteos Super Mario Galaxy 2. Pelaajalle annetaan sitä, mistä on pidetty aiemminkin, mutta vain järjettömästi enemmän ja entistä kunnianhimoisemmin sekä huolitellummin. Tässä Media Molecule onnistuu niin vahvasti, että se ei jätä lajitovereilleen paljoa pelivaraa. Jos LittleBigPlanet 2:n kanssa aikoo lähteä kilpailemaan, pelin pitää olla jo melkoisen erityislaatuinen.

Tuttu maailma

LittleBigPlanet 2 alkaa kuten ensimmäinen pelikin: introvideo näyttää, kuinka ideat kumpuavat ihmisten mielistä, nousevat kauas taivaalle ja muodostavat oman maailmansa. Simppeli symboliikka on oikein osuvaa ja luo heti alusta alkaen tunnelmallisen ja positiivisen ilmapiirin. Sitten tunnetun brittinäyttelijä Stephen Fryn lämmin, samettinen ääni toivottaa tervetulleeksi pelin pariin samalla kun juostaan säkkipojalla prologikentässä, joka esittelee taustallaan pelintekijöitä ja pelin herttaista, käsintehdyltä näyttävää ulkoasua. Pian ollaan pahvisella keskusalueella, josta säkkipoika hallitsee pelimaailmaa suurella PS3-ohjaimella. Moni asia on pysynyt ennallaan. Niinkin pitkälti, että pelaaja voi siirtää kaiken ensimmäisessä pelissä haalimansa suoraan jatko-osaan. Tarrat, materiaalit, asut ja jopa kentät toimivat suoraan LittleBigPlanet 2:ssa. Tämä on erittäin kuluttajaystävällinen ratkaisu, jonka toivoisi yleistyvän jatkossa, sillä pelaajia ei tulisi pakottaa ostamaan sisältöä turhaan uudelleen. On yksinpelin vuoro, kun kuuluisaa taiteilijaa hauskasti jäljittelevä Larry Da Vinci tarvitsee säkkipojan apua. Sanomalehtiparran ja pahvisten 3d-lasien verhoama Larry on vain yksi pelin hupaisista sivuhahmoista, sillä jokainen maailma tuo mukanaan erikoisen sankarinsa. Tarinalla on suurempi merkitys LittleBigPlanet 2:n seikkailussa, kun dramaattisten käänteiden kautta säkkipojan harteille lankeaa koko maailman pelastaminen. Hilpeistä hetkistä ja hahmoistaan huolimatta tarina ei kuitenkaan nouse kovin mieleenpainuvaksi tai etenemistä motivoivaksi tekijäksi. Se sopii silti hyvin pelin omalaatuiseen tunnelmaan.

Näytteitä luovuudesta

Pelaaminen yksinpelissä kattaa kuusi maailmaa, joissa on sekä tasohyppelykenttiä että kavereiden kanssa pelattavaksi suunniteltuja minipelejä. Tasot ovat aiempaa pidempiä ja haasteissaan huomattavasti monipuolisempia. Myös pelin kulku on aiempaa arvaamattomampaa, sillä koskaan ei voi olla varma siitä, mitä peli seuraavaksi eteen heittää. Pelin tarjoama vaihtelu ja tapahtumien tiivis tempo sekä soljuva rytmitys ovat selkeästi kehittyneet. Tästä kumpuaa yksinpelin suurin viehätysvoima. Maisemat kulkevat läpi saasteisten tehtaiden, värikkään luonnon ja tulevaisuuden sci-fi-tunnelmoinnin. Ulkoisesti peli on erittäin näyttävä ja persoonallinen, ja se jatkaa alkuperäisen pelin askarreltua estetiikkaa yhä pidemmälle. Maailmat on jaettu teemoihin, jotka eivät jää ainoastaan tyylikkääseen audiovisuaaliseen vaihteluun, vaan jokainen uusi maailma tuo mukanaan tuoreen pelillisen jipon. Aluksi esitellään lisäpomppua antavat sähkötrampoliinit, sitten esimerkiksi ilmassa flengaamisen mahdollistava tarttumakoukku ja säkkipojan päähän asettuva kypäräpyssy, jonka ammuksilla ollaan vuorovaikutuksessa ympäristöön. Säkkipoika voi myös hypätä ratsujen selkään. Mehiläisillä, jäniksillä ja tuhatjalkaisilla kiitäminen tuo pelaamiseen uuden, innostavan ulottuvuuden. Yksinpeli ei saa kuitenkaan osakseen pelkkää suitsutusta. Vaikka kentät ovatkin pitkiä ja moniulotteisia, olisi niitä saanut olla enemmän. Tarinatila on liian lyhyt, mitä helppo vaikeustaso korostaa entisestään. Kokenut tasoloikkapelaaja läpäiseekin LittleBigPlanet 2:n yllättävän nopeasti ja vaivatta. Puhtaasti yksinpeliä arvioiden peli jättää toivomaan enemmän. Mutta se onkin vain yksi osa LittleBigPlanet 2:n valtavasta annista. Peli ei ole vielä valmis, vaan pelaajien tehtävänä on sen viimeistely. Yksinpeli esittelee kenttäeditorin huikeita mahdollisuuksia, sillä kaikki, mitä yksinpelissä on tarjolla, on mahdollista väsätä itse. Aina kilpa-ajosta avaruusräiskintään ja muiden tekoälyn ohjaamien säkkipoikien johdattamiseen, mahdollisuudet ovat todella mielikuvituksen varassa. Yksinpelissä tuleekin pakonomainen tarve kerätä kentistä kaikki salaisuudet ja saada ne sitten käyttöönsä. Jo pelkkä poksahtava äänitehoste koukuttaa keräämään lisää.

Viihdettä porukassa

Hauskuus ja mielikuvituksen voima ovat jatkuvasti läsnä tavalla, joka sitoo pelaajaa näkemään lisää ja pelaamaan paremmin. Positiivinen ilmapiiri on aina tärkeää, ja siinä suhteessa LittleBigPlanet 2 onnistuu täydellisesti, ollen yksi markkinoiden iloisimmista peleistä. Tämä näkyi hyvin, kun peliä testasi sekä nuorten että kokeneempien peliharrastajien kanssa. Etenkin moninpeli tarjosi ilahduttavaa ajanvietettä, jossa yhdistyi niin leikkimielinen kilpailu kuin lisäsalaisuuksia avaava yhteistyökin. Vaikka peli tukeekin esimerkillisesti nettiominaisuuksia, on pelaaminen erityisen mukavaa samalta sohvalta käsin. Kovinta kritiikkiä alkuperäinen LittleBigPlanet sai ohjauksestaan. Etenkin tasohyppelypuristien mieleen kontrollit olivat turhan epätarkat. Vaikka ohjauksen löysyyden hyväksyikin osaksi peliä, harmitti asia varsinkin tiukimmissa kohdissa, jotka vaativat pieniä liikkeitä ja hyppyjen millintarkkuutta. Tähän on nyt kohdistettu huomiota, ja ohjattavuus onkin siirtynyt parempaan suuntaan. Pomppimisessa ja liikkumisessa on lajityyppiä leimaavaa luontevuutta. Pientä epätarkkuutta on kuitenkin yhä hypyissä, mikä ilmenee epätasaisten ja korkeiden esteiden ylittämisessä. Lisäksi tarttumakoukulla heiluminen ei suju aivan kuten haluaisi. Mikään Mario säkkipoika ei ole, eikä tarvitsekaan, sillä ohjaus toimii kokonaisuutena aivan riittävän tarkasti. Myös alkuperäistä peliä kiusanneet ruudunpäivitysongelmat on korjattu lähestulkoon kokonaan. Pelaamiseen saakin kokonaisvaltaisesti paremman otteen.

Tee se itse

Kun yksinpeli on ohi, antavat pelintekijät avaimet pelin tulevaisuudesta kaikille pelaajalle. Tiedon ja tekemisen valtaisa määrä aiheuttanee hämmennystä ja ähkyä monen mielessä, joten kenttäeditorin opiskeluun kannattaa käyttää aikaa. Pelissä on peräti yli 50 kattavaa opetusjaksoa, joissa yleensä pääse myös itse tekemään opastuksen rinnalla. Niiden parissa kuluu hetki jos toinenkin, mutta panostus palkitaan, kun pelin muokkaamisen perusajatukset ja ominaisuudet iskostuvat mieleen. Kenttäeditori on nopea ja helppokäyttöinen työväline, jolla voi kokeilla kentän toimivuutta ja pelillistä hauskuutta käden käänteessä. Kenttiä voi lisäksi yhdistää toisiin tasoihin. Linkittämällä voi luoda entistä jännittävämpiä ja tunnelmallisempia kokonaisuuksia. Tällä kertaa kenttäeditorilla ei tehdä vain tasoja, vaan myös itsenäisiä pelejä. Mahdollisuudet ovat ihmeellisen laajat, sillä lähes kaikkea pystyy säätämään mieleisekseen. Esineiden sisäisiä arvoja voi muuttaa, jolloin saadaan aikaan aivan uusia toimintoja. Painovoimaa, pintojen rakennetta ja valon määrää säätämällä kentät muuttuvat hetkessä sekä tunnelmaltaan että pelattavuudeltaan. Kaikki elementit käyttäytyvät juuri niin kuin odottaakin: fysiikat yksinkertaisesti toimivat hämmästyttävän luontevasti. Esimerkiksi yksinpelin ratsut ovat vain alkusoittoa tulevalle, sillä pelaaja voi liittää säkkipojan mihin tahansa kyhäelmäänsä ja asettaa sille haluamansa kontrollit. Rajoja luovuuteen ei ole. Omaa tekoälyä voi puolestaan luoda nopeasti. Palikoihin asetettavat mikrosirut ottavat sisäänsä komentoja, jotka yhdistyvät itsenäiseksi käyttäytymiseksi. Omien hirviöiden rakentaminen onkin yksi kiinnostavimmista vaihtoehdoista. Myös halu lähteä nettiin katsomaan, mitä siellä jaetaan, on vahvasti läsnä.

Elokuvallista kikkailua

Hellyttävä LittleBigPlanet 2 inspiroi kokeilemaan kaikkea uutta ja ylittämään itsensä. Tasoihin voi jopa lisätä tunnelmaa käyttämällä esimerkiksi ristikuvia, dramaattisia lähikuvia ja vaihtamalla näkökulmia. Pienellä kikkailulla tilanteisiin saa uutta eloa, ja tapahtumia voi korostaa elokuvamaisesti. Ohjaajan leikkiminen käy lyhyen harjoittelun jälkeen vaivatta. On osoitus Media Moleculen valtaisasta kunnianhimosta, kun pelaaja voi hallita kokonaisuuden kannalta useita tärkeitä asioita entistä monipuolisemmin ja luovemmin. Pelissä voi myös nauhoittaa omia äänitehosteita ja säveltää musiikkia. Pelin musiikkivalikoima on sekin kehunsa ansainnut, sillä se esittelee laajasti erilaisia musiikkimakuja. Parhaasta päästä ilahduttavan monisäikeisestä annista ovat kappaleet artisteilta, kuten Trentemøller, Passion Pit ja HP Riot. Ja edustetaanpa kotosuomalaisuuttakin Nightwishin voimalla. Upea musiikki on oleellinen osa pelin iloisuutta.

Ruusuinen tulevaisuus

Media Molecule on onnistunut tekemään raudanlujan pelin, joka palkitsee paneutumisen poikkeuksellisen rikkaasti. Kunnianhimoa ja näkemystä ei todellakaan jää uupumaan, kun säkkipoika hurmaa jälleen pelaajansa. Pelissä on erittäin paljon opeteltavaa, mikä voi olla aluksi jopa luotaantyöntävää. Maltilla pelin salaisuudet kuitenkin aukeavat hiljalleen, kun kokonaisuudessa on kantava logiikka, jota on helppo ymmärtää. Malttamattomimmat voivat puolestaan unohtaa editorin tyystin ja keskittyä pelkästään kokemaan muiden pelaajien luomuksia. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, mitä tapahtuu, kun jo aktiivinen käyttäjäkunta saa pelin käsiinsä. Mielikuvituksesta ja yllättävistä ratkaisuista tuskin tulee olemaan pulaa, sillä mahdollisuudet ovat tällä kertaa aidosti päätähuimaavat. Pitkäkestoisuutta ja vastinetta rahoille tarjotaan kunnioitettava määrä. Pohjattoman syvällinen LittleBigPlanet 2 on erittäin hauska peli, joka on myös harvinaisen monipuolinen työkalu uuden sisällön luomiseen. Jälleen kerran tämä on vasta alku, ja pelin lopullisen erinomaisuuden tulevat määrittämään pelaajat itse.

Vaihtopelaaja

Kirjoittanut [pelaaja_author:7]

Voisimme käyttää useita kymmeniä sivuja LittleBigPlanet 2:n käsittelemiseen – niin paljon pelistä riittää kerrottavaa. Etunenässä kaikki verkkoon liittyvä toimii aiempaa paljon sulavammin ja paremmin. Pelasin tarinapelitilan läpi pitkälti verkossa useamman pelaajan kanssa ja pelaaminen oli pitkälti nautinnollista, sillä teknisiä ongelmia ei esiintynyt. Pikemminkin ongelmaksi nousee pelin luovuus – pelikavereinani oli usein hullunkurisen näköisiä sackboy-hahmoja, jotka erottuivat välillä huonosti värikylläisistä ja omaperäisistä taustoista. Suosittelen lbp.me-sivustoon perehtymistä, jonne jokainen LBP2-pelaaja voi ladata pelissä tekemäänsä sisältöä ja jakaa siellä ottamiaan valokuvia. Pelaajien tekemän sisällön seulominen onnistuu helpommin tietokoneen selaimella, vaikkakin pelin sisäiset hakutyökalut ovat parantuneet valtavasti. Sivustolla selaamiaan kenttiä voi pistää napin painalluksella ”jonoon”, jolloin pelin seuraavan kerran käynnistäessään valitut kentät ovat heti pelattavissa ilman pitkäveteistä etsimistä. Julkaisun aikoihin tunnelma LBP2-yhteisössä oli lämmin ja auttava – fanit ovat pitkälti pelin näköisiä. Pelaajien tekemät kentät saavat useimmiten muilta käyttäjiltä järkeviä ja kannustavia kommentteja. Totta kai roskakenttiäkin löytyy, mutta ne hukkuvat toistaiseksi nopeasti laadun alle. Omalla tavallaan Media Molecule on osannut sisällyttää jatko-osaan aikakauden peleille ominaisia asioita kuten tiimikavereita ja ajoneuvoja. Tiimikaverit ovat tosin mitä hassumpia tyyppejä ja lemmingsien kaltaisia taulapäitä, jotka seuraavat orjallisesti sankariamme. Pelin ”ajoneuvotkin” ovat hieman erilaisia kuin mihin on totuttu. Naurussa oli pitelemistä, kun pompin supersöpöllä kanilla ja pyörin putkistoissa pommeja sylkevällä marsulla. Mielikuvitusta ei pelistä puutu ja sen lämminhenkisyys ihastuttaa kerta toisensa jälkeen. LBP2 on mestarillinen peli, joka tulee elämään käyttäjiensä tekemän sisällön myötä pitkään. Jo parin viikon aikana on tullut mitä hienoimpia itse tehtyjä pelejä twin stick -räiskinnöistä futuristisiin roolipeleihin, joten odotan innolla, mitä yhteisö saa aikaan seuraavina kuukausina.

9/10
KehittäjäMedia Molecule
PeligenretTasohyppely
Pegi-ikärajatK-7
Pegi-merkinnätKauhu, Online, Väkivalta
Lisää luettavaa