K-18!
Tekijä: Grasshopper Manufacture
Julkaisija: Warner Bros
Myynnissä: ”Nyt”
Pelikoneet: PlayStation 3 (testattu), Xbox 360
Moninpeli: Ei
Samalla koneella: Ei
Verkossa: Ei
”On kieltämättä hauskaa hypätä sammakkoloikalla zombin yli ja halkaista epäkuollut turjake moottorisahalla haaravälistä päähän.”
Grasshopper Manufacturen Lollipop Chainsaw vetää huomiota puoleensa, sillä sen tyylistä joko pitää tai ei. Pelin pääosassa viilettää minimalistiseen huutosakkiasuun sonnustautunut Juliet Starling, jonka 18. syntymäpäivä saa yllättävän käänteen. Pimeyden voimat ovat päässeet valloilleen ja tehneet suurimmasta osasta hänen koulunsa ja kotiseutunsa ihmisistä zombeja. Onneksi tyttökään ei ole pohjimmiltaan mikään ihan tavallinen cheerleader, vaan hän harrastaa perheineen zombien lahtaamista.
Lollipop Chainsaw pursuaa alusta lähtien kieli poskessa kirjoitettuja tapahtumia ja vuorosanoja. Aivan alkajaisiksi Julietin poikaystävä Nick joutuu zombien puremaksi. Neuvokas tyttönen pelastaa tilanteen irrottamalla poikaparan pään ruumiista ja nappaa sen roikkumaan vyötärölleen. Ratkaisu tarjoaa paitsi koomisen lähtökohdan seikkailulle myös kehittäjille mahdollisuuden iskeä peli täyteen dialogia – cheerleaderin minihameen tuntumaan suunnatuista kamerakulmista puhumattakaan.
Ylipirteä Juliet ja maanläheisempi Nick laukovat tuon tuosta heittoja, jotka saattavat toisinaan jopa naurattaa. Alatyyliset ilmaisut eivät varmasti kaikille uppoa, mutta ne ovat linjassa muun kokonaisuuden kanssa. Paikoin rasittavan puolelle menevästä pirteydestä huolimatta dialogia jaksaa kuunnella. Ääninäyttelystä huolehtivat asiansa osaavat nimet, kuten Smallvillen Lex Luthorina kaljuillut Michael Rosenbaum ja Brony-kansan suosikki Tara Strong. Enemmän lukuisissa välivideoissa haittaa animaatioiden lievä kankeus.
Musiikkiraidalle kelpaa jakaa kehuja, sillä toimintaa vauhditetaan Children of Bodomin Needled 24/7:n kaltaisilla mättöbiiseillä. Psykedeelisemmistä kokemuksista puolestaan vastaa zombien niittäminen puimurilla Dear or Aliven You Spin Me Aroundin tahtiin. Valikoissa rallattaa totta kai The Chordettesin Lollipop, mikä viimeistään katkaisee kamelin selän, mikäli pelin tyylistä ei jaksa innostua. Myös pelin musiikkiraidan omat kappaleet sopivat menoon enemmän kuin hyvin.
Sahabalettia
Pahan lyömisessä Julietia auttaa hänen uskollinen moottorisahansa, joka toimii tarvittaessa myös puhelimena, veturina ja tykkinä. Naikkonen loikkii ruudulla olematon hame hulmuten ja pistää epäkuolleet kuriin pala kerrallaan. Visuaalista kikkailua piisaa useammankin pelin edestä. Cel-shading-tekniikalla toteutettua ulkoasua täydennetään sateenkaarilla, tähdillä ja muilla pirteillä väripurskahduksilla Julietin katkoessa zombeilta raajoja ja kauloja. Tehosteilla on paitsi visuaalinen myös pelillinen merkitys, sillä ne auttavat korostamaan vihollisiin osuneita iskuja sekä tekemään niistä palkitsevimpia.
Aluksi mättäminen tuntuu ikävän keskinkertaiselta, koska Julietille annetaan käyttöön vain muutama perusliike. Vaikutelmaa tehostavat rajatut ympäristöt. Tutkimiselle jää hyvin vähän tilaa toiminnan edetessä putkessa ja vauhdilla. Erityisesti ahtaat sisätilat ovat omiaan korostamaan lajityypille ominaista heikkoa kameratyöskentelyä. Kuvakulman voi kiinnittää tiettyyn kohteeseen, mutta hektinen zombien seassa hyppiminen tuntuu silti aavistuksen kömpelöltä.
Liikevalikoiman suppeudesta päästään onneksi eroon pelin edetessä. Zombien lahtaamisesta palkitaan nimittäin kolikoilla, jotka purskahtelevat iloisesti ulos katkenneista kauloista. Rahojaan voi törsätä tasaisin väliajoin kaupoissa terveyspakkauksista käyviin tikkareihin, hahmon ominaisuuksia pysyvästi parantaviin esineisiin sekä uusiin liikesarjoihin. Pelillisiin hyödykkeisiin ja kosmeettiseen sälään käytettävät kolikot eritellään fiksusti toisistaan, joten uusien asusteiden tai biisien ostaminen ei riivi rationaalisen pelaajan sydäntä.
Taisteluita oppii arvostamaan vasta alun jälkeen, kun varastoon on jo kertynyt muutamia uusia liikkeitä. Kehitysjärjestelmä ruokkii itseään, sillä taitojen karttuessa luonnollisesti myös kolikkoja kertyy enemmän. Mikäli onnistuu listimään useamman vihollisen kertarysäyksellä, rikastuu tavallista enemmän. Näin rohkaistaan miettimään tarkemmin omia iskujaan ja hakkaamaan nappeja vähemmän sokkona. Onhan se kieltämättä hauskaa hypätä sammakkoloikalla zombin yli ja halkaista epäkuollut turjake moottorisahalla haaravälistä päähän. Toisaalta taistelujärjestelmään kaipaisi edelleen lisää sulavuutta ja syvyyttä.
Ohukaista oheistoimintaa
Pelkäksi zombien moottorisahalla mättämiseksi Lollipop Chainsaw ei jää. Lukuisten välivideoiden ohella toimintaa keskeytetään paitsi ahdistavan pitkillä lataustauoilla myös reaktiotesteillä. Toisinaan moottorisahaa käytetään eräänlaisena veturina Julietin viilettäessä vauhdilla eteenpäin. Nämä pätkät jäävät toteutukseltaan aivan puolivillaisiksi. Sama ongelma vaivaa myöhemmin käyttöön avautuvaa tykkiä, jolla ampuminen ei sekään toimi täysin luonnollisesti.
Parhaiten puurtamiseen puutumista ehkäisee loppupuolen videopeliaiheinen tasokokonaisuus. Se sekä tarjoaa visuaalista piristystä että rikkoo pelin jo samaa kaavaa toistanutta rytmiä. Japanilaiselle pelisuunnittelulle uskollisesti pakettiin kuuluu myös useampia pomotaisteluita, jotka tarjoavat poikkeuksellisen mukavaa mäiskettä. Pomojen teemat on haettu hienosti musiikkimaailman puolelta, vaikka pelillisesti ne ovatkin melko yksinkertaisia. Ympäristöt ja tapahtumat kuvastavat hyvin kehittäjien värikästä mielikuvitusta – kukapa ei haluaisi pelata zombikorista katkomalla epäkuolleilta päitä?
Tyyli ennen kaikkea
Lollipop Chainsaw ei aiheuta kummempia turhautumisia ainakaan oletusvaikeustasolla. Tallennuspisteiden kanssa kitsastellaan toisinaan, mutta epäkuolleiden kerhoon liitytään vain harvoin, mikäli pysyy vähänkään valppaana. Pari iltaa vievän läpäisyn jälkeen uusintapelikierrokselle houkutellaan tiukemmilla vaikeustasoilla ja pistetilastoja ylläpitävillä tulostauluilla. Innokkaimmat sahaajat voivatkin käyttää rutkasti aikaa parhaiden arvosanojen metsästämiseen.
Lollipop Chainsaw’n kohdalla on helppo keskittyä ulkoisiin seikkoihin ja unohtaa, että kyseessähän on kuin onkin videopeli. Räväkän värikkään kuoren alla piilevät pelimekaanisesti tutun turvalliset ratkaisut. Yhtäkään osa-aluetta ei ole maltettu hioa huippuunsa, eikä syvyyttä tarjota mahdottomasti, joten pelkästään pelillisten antien varassa Lollipop Chainsaw ei pärjää parhaille mätöille. Päättömästä B-leffamaisesta menosta nauttiville viihdykettä pitäisi silti piisata.