Lost Ark -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden huhtikuun numerossa 232. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Kadonneen arkin metsästäjät
Ilmaispeli Lost Ark on eräs alkuvuoden hypetetyimmistä julkaisuista ja samalla vuoden odotetuin uusi MMO. Onko se lopulta kaiken ennakkokohun arvoinen?
Lost Ark sijoittuu maailmaan, joka vuosisatoja sitten joutui demonien hyökkäyksen kohteeksi. Demoniarmeijat voitettiin lopulta voimakkaiden Arkki-esineiden avulla, jotka käytön jälkeen piilotettiin. Nyt demoniarmeijat ovat jälleen liikkeellä, ja pelaajan ohjaaman Valitun olisi määrä löytää Arkit ja pelastaa maailma tuholta.
Tarina on kiltisti sanottuna tylsä, eikä se sisällä mitään mielenkiintoista. Tavanomaisia tappo- ja keräilytehtäviä jakelevat hahmot ovat samaten totaalisen unohdettavia. Juonen ainoat muistettavat hetket ovat yksin- tai moninpelattavia instansseja, jotka ovat täynnä vihollislaumoja ja eeppisiä tapahtumia, kuten vihollislinnan valloitus. Nämä instanssit tuovat edes hieman vaihtelua muutoin monotoniseen seikkailuun.
Rakenteellisesti Lost Ark on mitä perinteisintä MMO-huttua, mutta onneksi taistelusysteemi pelastaa paljon. Kyseessä on Diablojen kaltainen, yläviistosta kuvattu toimintaroolipeli. Valittavia hahmoluokkia on kaikkiaan 15, joskin typerästi noin puolet niistä on sukupuolilukittu. Naiset eivät esimerkiksi voi lainkaan olla sotureita.
Hahmon muokkaus on yllättävän monipuolista. Saman hahmoluokan edustajat voivat erota toisistaan paljon riippuen siitä, mihin taitoihin kykypisteitään sijoittaa tai millaisia passiivisia parannuksia hahmolleen valitsee. Harmillisesti vihollisilta tippuvat varusteet eivät vaikuta juuri mitenkään siihen, miten hahmoluokkaansa pelaa, sillä ne sisältävät vain suoraviivaisia päivityksiä ominaisuuksiin. Ennen loppupeliä valinnoilla ei tosin edes ole liiemmin merkitystä, sillä avoimen maailman hirviöt ovat vaaratonta tykinruokaa.
Vasta instansseissa vihollislaumat ovat vaarallisia ja taitoja pitää opetella käyttämään oikeaoppisesti. Pomotaistelut ovat instanssien huippuhetkiä, sillä ne sisältävät jo oikeita mekaniikkoja aivan kuin perinteisten MMO:iden pomotaisteluissa. Hahmoluokkaansa on pakko opetella pelaamaan fiksusti, tai kuolema koittaa nopeasti. Ilmeisesti loppupelin raidit ovat varsin haastavia, ja niissä riittää raidi-intoilijoille puuhaa pitkäksi aikaa.
Tekemistä on muutenkin valtavat määrät. Seikkailijan lokikirja on väärällään pienempää ja suurempaa vapaaehtoista tekemistä, kuten piiloesineiden etsimistä tai nimettyjen hirviöiden tappamista. Seikkailun aikana käyttöön avautuu myös oma linnoitus ja laiva, jolla voi tutkia meriä. Mieluista tekemistä on varmasti kaikille. Sivuaktiviteettien tekeminen ei toki ole pakollista, mutta niistä saatavat esineet ovat varsinkin loppupeliä silmällä pitäen ajan ja vaivan arvoisia.
Lost Ark on ilmaispeli, joten luonnollisesti se sisältää myös mikromaksukaupan. Ostettavat tavarat vaihtelevat kosmetiikasta kokemuspistebuusteihin, ja pääosin tarjonta on aika kesyä. Harmillisesti kauppa sisältää myös loppupelin raideihin tarvittavia päivitysmateriaaleja, joiden hankkimisessa ilmaispelaajalta voi kestää kuukausia. Kaupan tarjonta ei ehkä ole MMO-genren törkeintä mutta aika häijyä silti.
Lost Ark on kahtiajakoinen tapaus. Vihollislaumojen räjäyttely näyttävillä taidoilla on hauskaa puuhaa vielä kymmenienkin pelituntien jälkeen, ja peliin on helppo tarttua, koska se saa pelaajan tuntemaan itsensä vahvaksi alusta alkaen. Mitä pidemmällä peliä pelaa, sitä yksitoikkoisemmaksi se kuitenkin käy, koska eteneminen tuntuu samanlaiselta tunnista toiseen, eikä juoni jaksa kiinnostaa pätkääkään. Loppupelin grindaus on myös armotonta, mikäli aikoo pysyä ilmaispelaajana.