Lost: Via Domus

Lost toimii, kunhan pelaaja ei poikkea pelisuunnittelijoiden tarjoamalta reitiltä.

14.9.2011 22:05

Kuinka kauan televisiosarjan tekijät pystyvät ylläpitämään katsojien mielenkiintoa antamatta todellisia vastauksia? X-Filesia esitettiin reilut viisi vuotta, kunnes se alkoi vihjailun sijaan yrittää selittää tapahtumiaan, ja siihenhän sarja oikeastaan hyytyi. Mysteeri katosi.

JJ Abramsin luoma Lost on televisiomaailman viime vuosien kovimpia juttuja. Heikon toisen kauden jälkeen sarja on kyennyt nousemaan takaisin huipulle kolmannella ja neljännellä kaudellaan. Sarjan paraneminen johtuu osittain siitä, että tekijäkaarti tietää, kuinka monta jaksoa sarjaa on vielä jäljellä. Tekijät voivat sen ansiosta kuljettaa juonta johdonmukaisesti eteenpäin. Lostia tehdään enää kaksi puolittaista kautta.

Menneisyyden haamut

Kysymykset. Niitä Lostissa riittää. Kun John Locke kysyy Lostin neljännen kauden ensimmäisessä jaksossa mulkosilmäiseltä Ben Linukselta, mikä viidakossa lymyävä savuhirviö oikein on, hän puhuu kaikkien fanien suilla. Emme tietenkään saa kysymykseen kunnollista vastausta. Sellaisia ei ole luvassa myöskään Ubisoftin Lost: Via Domus -pelissä, joka virallisesta lisenssipelistatuksestaan huolimatta ei saa syventää sarjan mytologiaa saati tarjota vastauksia.

Vastauksien puutteesta ja ilmeisen lyhyestä kehitysajasta huolimatta Lost on mukiinmenevä videopeli varsinkin fanin näkökulmasta. Sillä on jonkin verran yhteistä Vivendin takavuosien X-Files: Resist or Serve -PS2-pelin kanssa. Molemmat ovat melko rujoja pelejä, joissa pelattavuus ei ole paras mahdollinen, mutta ne tuntuvat luontaisilta televisiosarjojen jatkeilta ja vievät pelaajan osaksi sarjan tapahtumia.

Lost: via Domus on äärimmäisen lyhyt. Peli koostuu yhdeksästä jaksosta. Jokainen episodi alkaa lyhyellä koosteella edellisen episodin tapahtumista, minkä jälkeen Lost-logo tulee ruutuun ja tarina jatkuu. Katselin lopputekstejä noin viiden tunnin pelaamisen jälkeen. Se on kovin lyhyt aika.

Takaumia ja sähkötauluja

Pelaaja on kohtalokkaalla Oceanic 815 -lennolla matkustanut tuntematon henkilö. Hänellä on luurankoja kaapissaan, kuten kaikilla muilla saarelle pudonneesta koneesta selvinneillä. Via Domus alkaa siitä, mistä tv-sarjakin alkoi, ja päättyy toisen kauden lopun tapahtumiin. Pelaaja pääsee siis kokemaan rysäyksen mystiselle trooppiselle saarelle, mustan savuhirviön, salaisen maanalaisen tukikohdan löytämisen ja monet muut tapahtumat uudesta näkökulmasta.

En voi kertoa pelaajan hahmon nimeä, koska se on osa hänen mysteeriään. Päähahmo menettää muistinsa, joten ensimmäisessä tehtävässä verestetään muistia ja yritetään selvittää oma henkilöllisyys.

Peli seuraa orjallisesti sarjan rakennetta. Se siirtyy hyvin pian hahmon lentoa edeltäneeseen elämään, joka vääjäämättä johti kohtalokkaalle lennolle ja saarelle päätymiseen. Kun pelaaja napsii oikeaan aikaan valokuvia näkemistään hetkistä, muistot palautuvat. Tämä on hauska pelimekaniikka, ja saaren useiden tukikohtien tietokoneiden käyttäminen on sekin toteutettu kelvollisesti. Pelaajan pitää tietenkin naputella eräs numerosarja tukikohdan tietokoneeseen sekä varoa viidakossa vaanivaa mustaa savuhirviötä ja Others-porukan liipaisinherkkiä tyyppejä. Sarjan tavaramerkit on lisätty peliin hyvin luontevalla tavalla.

Suurin osa lyhyestä peliajasta kuluu sähkötaulujen kanssa säheltämiseen. Saarelta löytyy käsittämättömän monta paikkaa, joissa pelaajan pitää avata lukittuja ovia johtamalla tarpeeksi sähköä mittareihin. Se tehdään BioShockin hakkerointia ja Ratchet and Clank: Tools of Destructionin minipeliä muistuttavalla tavalla. Pelaajan pitää sijoitella sähkötauluun erilaisia sulakkeita, joiden kautta sähköä johdetaan mittariin. Ratkoimme muutamaa sähkötaulua kaverini kanssa parhaimmillaan lähes puoli tuntia.

Suorinta reittiä kotiin

Lost-peli toimii, kunhan pelaaja ei poikkea paljon pelisuunnittelijoiden tarjoamalta reitiltä. Reitti on tietenkin äärimmäisen suoraviivainen, ja ongelmia voi ratkoa vain pelin odottamalla tavalla.

Tällaiselle pelille joutuu antamaan anteeksi monia asioita. Kun päähahmon pitää päästä viidakkoon etsimään kameraansa, ainoa reitti rannalta viidakkoon kulkee Jackin vartioiman polun kautta. Ympäri tai ohi ei pääse, vaikka lääniä piisaa vaikka millä mitalla. Joissakin tapauksissa etenemisreitti on täysin selvä, mutta sitä pitkin ei voi kulkea, ennen kuin on käynyt keskustelemassa tietyn hahmon kanssa. Keskustelun jälkeen reitti avautuu taianomaisesti. Saari on tosiaan varsin mystinen paikka…

Ubisoft Montrealin pelintekijät ovat kyenneet tekemään pelistään lähes kaikille sopivan. Pelasin pelin läpi kaverini kanssa, joka ei edes omista konsolia vaan pelailee satunnaisesti luonani. Hän oli innoissaan pelistä ja etenkin sen pulmanratkonnasta sekä yhtenäisyydestä tv-sarjan kanssa.

Pelissä on vähän toimintaa, ja se on helppoa. Kuolemasta tai mokaamisesta ei pahemmin sakoteta. Aivonystyröitä ja kärsivällisyyttä tarvitaan liipaisinsormea enemmän, mikä on mukava poikkeus.

Peli on mukiinmenevä mutta kovin lyhyt välipala sarjan faneille.

 

Lost loppuu

Lost-sarjasta esitetään paraikaa neljättä tuotantokautta, jossa on 13 jaksoa. Sitä seuraa vielä kaksi kautta, joissa on yhteensä 35 jaksoa. Sarja loppuu niiden jälkeen. Se, että sarjan tiedetään loppuvan, on oikeastaan hyvä asia. Tv-sarjojen käsikirjoittajat tietävät sarjan loppumisajankohdan harvoin, mikä tekee pitkäaikaisten juonikuvioiden rakentamisesta vaikeaa. Lostin tekijät tiesivät omien sanojensa mukaan tarkasti, kuinka sarja loppuisi. Päätökseen olisi vaikea edetä, ellei sarjan jäljellä olevien jaksojen määrä olisi tiedossa.

Suomessa Lostin neljäs tuotantokausi alkaa maaliskuun puolivälissä.

6/10
Lisää luettavaa