Madden. Kuusi pyhää kirjainta ja vuoden suurimpia pelitapahtumia Yhdysvalloissa, täällä taas kuriositeetti, jota harva jaksaa edes vilkaista pelikaupan hyllyllä. EA kuitenkin toivoo kovasti, että vilkaisisit, ja jos moinen kiinnostaa, nyt olisi korkea aika: Madden 11 on nimittäin kuin sinulle tehty.
Pelin suuri teema on selvästi ollut yksinkertaistaminen. Kaikki laatikkotekstit hehkuttavat sitä, miten paljon virtaviivaisempi ja helpompi Madden on tänä vuonna oppia. Tämä on kaikki totta ja uudistukset ovat onnistuneita, mutta ongelmia löytyy yhä.
Helpommin ja nopeammin
Madden 11:n uudistukset ovat mainiosti toteutettuja ja mahdollistavat sen, että nyyppä voi halutessaan hypätä pelin pariin vaikka saman tien ja saada kelvollisen pelikokemuksen, mutta veteraaneja varten syvyyttä on tarjolla yhtä paljon kuin ennenkin.
Läskiä on trimmattu kaikkialta: ennen koko ohjaimen täyttäneet kontrollit on typistetty käteen sopiviksi. Ottelutapahtuma rullaa sujuvammin kuin ennen. Valikot ovat loogisemmat. Eurooppalaisittain merkittävintä on silti se, että pelin suurin kynnys on poistettu.
En tiedä teistä, mutta minua jenkkifutiksen ystävänäkin on aina hirvittänyt, kun puolustuspelissä pitäisi osata valita se prikulleen oikea kuvio kirjaimellisesti, parin sadan joukosta, tai muuten tulee pataan, jotta soi. Okei, Ask Madden typisti valinnat kolmeen, mutta silti oli välillä vaikea sanoa, mikä kuvioista sopi tilanteeseen parhaiten, eikä nappia painelemalla ainakaan oppinut mitään.
Enää tämä ei ole ongelma, sillä nyt yläkatsomossa istuva koordinaattori valitsee haluttaessa kuvion ja selittää pelaajalle, mitä pitäisi tehdä ja vielä merkittävämmin, miksi. Näin pääsee ykkösellä mukaan peliin, mutta jatkuvasti myös oppii, minkä takia eri kuviot ovat hyviä eri tilanteisiin ja miksi. Kohta voikin jo itse yrittää ainakin arvailla, mistä päin niitä oikeita puolustuskuvioita voisi hakea.
Tästä siis hatunnosto kehitystiimille. Madden ei ole ollut näin helposti lähestyttävä… no, ikinä. Onhan se silti jenkkifutista, mutta uusin peliversio riisuu pois kaikki mahdolliset rasitteet ja antaa pelaajien nauttia siitä itse ottelutapahtumasta. Ja siitä ne ongelmat sitten alkavatkin.
Sama tuttu Madden
Kehitystiimin kunniaksi on todettava, että Maddenin ongelmakohtiin on taas yritetty puuttua. Tekoälyä on tuunattu, juoksemista on säädetty toimivammaksi ja blokkaustakin yritetty parantaa. Mutta ei tarpeeksi. Jo alle viikon sisään minun mittani oli täynnä: tiimikaverit eivät vieläkään osaa blokata, tekoäly nukahtelee välillä käsittämättömästi ja muutenkin laidat repsottavat joka puolelta.
Maddenia ei siis vieläkään pelata oikean lajituntemuksen, vaan Madden-tuntemuksen pohjalta. Opettele porsaanreiät ja tekoälyn heikkoudet, sitten menestyt! Ei tätä vieläkään kehtaa kehua edes hyväksi yksinpeliksi.
Moninpeli onkin sitten paljon hauskempi, kuten perinteisesti. Samalla sohvalla pelaamisen ohella voi hypätä nettiin, jossa tosin nyyppä saa nykyään vain puhtaasti turpaansa, kun pelin läpikotaisin osaavat veteraanit pyörittävät pelin ongelmakohtia hyödyntäviä kuvioitaan kerta toisensa jälkeen.
En siis suosittelisi tätäkään pelimuotoa nyypälle – ja ihan rehellisyyden nimissä on todettava, että jos et ole jo naimisissa pelisarjan kanssa, parhaan pelikokemuksen saa, kun kutsuu kaverikseen toisen ihmispelaajan samalle sohvalle.
Näin pelattuna Madden 11 on pahuksen hauska kokemus, mutta muuten ongelmia löytyy sen verran, että vain Madden-uskovainen voi todella rakastaa peliä. Heillä kyllä sitten riittääkin hauskaa.
Kaikki on kaupan
Madden 11 tekee mikrokaupoista todellista taidetta. Sen lisäksi, että voit ostaa itse tekemällesi urheilijalle kykypisteitä, voit myös ostaa virtuaalisia scouttausraportteja vastustajistasi tai jopa itsestäsi!
Tämän lisäksi peli on aivan täynnä mainontaa, eikä vain kenttätasolla: jokainen pelin achievementeista on sponsoroitu. Kun palautat interceptionin maaliin, saat ”Old Spice Number 6 Swagger” achievementin. Kiitti tästäkin.