Jenkkifutis on Amerikassa työväenluokan uskonto. Meillä hienon lajin näkyvyys on jäänyt jokatalvisen Super Bowlin varaan, mutta meidän lajiniilojen iloksi edes jenkkifutispelit ilmestyvät täälläkin päin. Viime vuonna muutoksen tuulet puhalsivat heittopelin täysin uusiksi, joten loogisesti tänä vuonna oli vuorossa maahyökkäyksen uudistaminen. Juoksupeli on aina ollut Madden-peleissä lapsipuolen asemassa, mutta tämänvuotiset uudistukset tuovat vihdoin tasapainoa pelityylien välille. Idea 175-senttisestä ja 85-kiloisesta rääpäleestä, joka yrittää lanata tietään läpi tuplasti painavampien linjamiesten, alkoi ilmeisesti tuntua vihdoin EA:stakin älyttömältä, sillä moista ei enää tapahdu. Oikea analogitikku toimii nykyään geneerisenä taitotikkuna. Raamikkaat pallonkuljettajat tönivät, puskevat ja raastavat edelleen esteitä tieltään, kun taas pienemmät pelaajat yrittävät väistää niitä. Törmäysmoottoria on myös uusittu antamaan enemmän armoa pallonkantajalle, ja taklauksia pystyy murtamaan paljon aiempaa tehokkaammin. Yhteisvaikutelma on dramaattinen, sillä taitava juoksija pystyy yllättäen etenemään läpi pienimmistäkin aukoista, harhauttamaan tiellään olevat taklaajat pihalle ja juoksemaan mielettömiä matkoja. Kymmenien jaardien juoksut eivät ole enää poikkeus, vaan lähes joka pelissä nähty sääntö.
Poika, sä olet tähti
Muut uudistukset parantavat jo viime vuonna väläytellyttä, mutta lopulta puuduttavaa Superstar-pelitilaa. Komeasti NFL Hall of Fame -nimeä kantavassa, pelin selkärangaksi luonnehditussa tilassa pelaaja johtaa oman alter egonsa NFL:n varaustilaisuudesta toivottavasti aina lajin legendojen joukkoon. Viime vuonna rasittaneita treenejä on järkeistetty. Harjoitusleirien jälkeen pelaaja joutuu treenaamaan enää vähän ja tällöinkin valmentajien valitsemia kuvioita, jotka auttavat valmistautumaan tulevaa peliä varten. Hall of Fame -jahti vei minut täysin mukanaan. Kun pelaaja istuu vaihtopenkillä, pelitila on perus-Maddenia. Ohjaamaansa pelaajaa voi vaihdella, ja ainoa ero normaaliin on, että valmentaja päättää pelikuviot. Kun pelaaja itse tulee mukaan kuvioihin, pelitilan viehätys paljastuu. Pelaaja on lukittu hahmonsa saappaisiin ja hänen vastuulleen jää oman osionsa hoitaminen mahdollisimman hyvin. Ennen niin simppeliltä vaikuttaneiden kuvioiden monimutkaisuus paljastuu, ja yllättäen peli on melkein parhaimmillaan puolustavan pelaajan tai taklaajan roolissa. On hieno fiilis katsella, kun pallonkantaja singahtaa kohti maalialuetta aukosta, jonka sinä itse juuri äsken avasit oikea-aikaisella blokilla. Toisaalta mikään ei harmita niin paljon, kuin puhtaasti omasta virheestä seurannut tappio. Pelaajan ratkaisut, lehdistölle antamat lausunnot ja suoritukset kentällä vaikuttavat uran suuntaan. Tuleeko pojasta nestepäinen diiva, jota siedetään vain hänen suoritustensa takia, vai kaikkien palvoma isähahmo, joka johtaa seuransa suuruuteen?
Bugeja paratiisissa
Madden 07 on EA:n kaikkien aikojen paras futispeli ja muutenkin lajityyppinsä valio. Juoksu- ja heittopeli ovat vihdoin tasapainossa, grafiikka on näyttävää ja pelaaminen hauskaa. Kontrollit toimivat mainiosti, eikä muutenkaan valittamisen aihetta löydy. Jopa tekoäly toimii vihdoin realistisesti ja reilusti, ainakin suurimman osan ajasta. Arvostelukappale oli nimittäin vielä keskeneräisen oloinen ja tekoäly sai välillä käsittämättömiä aivottomuuskohtauksia. Nämä kuitenkin toivottavasti korjataan lopulliseen versioon, jolloin klassikon asemaa ei estä enää mikään.