Jos Kirby’s Epic Yarnia ei olisi olemassa, ehdottaisin Majin and the Forsaken Kingdomille vuoden veikeimmän pelin palkintoa. Tiedän, että tämä kuulostaa sangen oudolta, kun kyseessä on eeppinen fantasiaseikkailu, mutta Majinissa on paljon muutakin erikoista.
Tarinamme alkaa – kuinkas muuten – ihmiskunnan viimeisistä hetkistä. Ihmisten ikiaikainen valtakunta on saavuttamassa rappionsa päätepisteen, sillä jostain manalan syövereistä ilmestyneet varjo-olennot levittäytyvät pitkin maita ja mantuja tuhoten kaiken edestään.
Lopulta tuho ulottuu myös metsien siimekseen, jossa asuu eläinten kasvattama sankarimme. Hänellä on lahja puhua eläinten kanssa, ja hän kuulee niiltä tarinan Majinista, ihmiskunnan legendaarisesta suojelijasta, jolta voisi pyytää apua turmion hetkellä.
Majin löytyykin, mutta ei ole aivan sitä, mitä sankarimme odotti. Kaikkivoivan suojelijan sijaan Majin on iloinen ja yksinkertainen jätti, joka suhtautuu kaikkeen lapsenomaisella innolla ja optimismilla. Pelastajan sijaan sankarimme löytääkin varjojen linnakkeesta uuden parhaan ystävänsä.
Karvajätin kainalossa
Varjojen vankina Majin on menettänyt suurimman osan voimistaan, eikä ilman niitä pysty pelastamaan edes itseään, ihmiskunnasta puhumattakaan. Niinpä sankarimme ryhtyy tämän oppaaksi. Majin on heikentyneenäkin vahva kuin härkä ja yhdessä nokkelan ja ketterän ihmisystävänsä kanssa pystyy miltei mihin tahansa. Kaksikko kulkee pitkin sivilisaation raunioita etsimässä maagisia hedelmiä, jotka sisältävät erinäisistä syistä Majinin kadonneita voimia.
Pala palalta jätti muistaa enemmän ja enemmän – paitsi voimistaan, myös siitä, miten hän päätyi ihmiskunnan suojelijan roolista varjojen vankilaan. Hienojen varjoanimaatioiden myötä kerrottava tarina on yllättävän koskettava ja kiinnostava.
Käytännössä kyseessä on Icon kaltainen toimintaseikkailu, mutta sillä erolla, että perässävedettävä ei ole riippakivenä murjottava emoteini, vaan hilpeä ja omapäinen veikko. Pelaaja voi antaa Majinille erilaisia käskyjä kontekstipohjaisen ja toimivan käyttöliittymän kautta. Osoita tähtäimellä ovea ja paina nappia, niin Majin raahaa sen auki. Osoita vihollista, ja Majin aloittaa taistelun. Osoita katapulttia, ja Majin lataa sen valmiiksi laukaisua varten.
Suurin osa pelin pulmista vaatii pelaajan ja Majinin tiukkaa yhteistyötä, kun kaverille availlaan vuoron perään kulkureittejä hyödyntäen kummankin luontaisia ominaisuuksia. Peliin sekoittuu koko ajan uusia elementtejä, kun Majin oppii menetettyjä kykyjään.
Varjoja turpaan
Pulmailu ei ole pelin ainoaa sisältöä, vaan välillä pitää myös taistella varjoja vastaan. Taistelussa synergia korostuu entisestään, sillä pelaaja voi paitsi hyödyntää Majinin kykyjä, myös lujittaa parivaljakon yhteistyön siteitä.
Kun pelaaja ja Majin kombottelevat vihollisia kumoon, sekä pelaaja että kaksikon välinen suhde keräävät kokemuspisteitä. Mitä enemmän kokemusta, sitä enemmän uusia temppuja parivaljakko oppii. Näistä on hyötyä viimeistään pomomatseissa, jotka ovat puhdasta Metroidia. Hyödynnä uusinta kykyäsi ja muksi pomon heikkoa kohtaa kolme kertaa – sitten kohti uusia haasteita!
Pelinä Majin and the Forsaken Kingdom on oivaltava ja veikeä tapaus. Satunnaispelaajien makuun tehty peli on vaikeustasoltaan sujuva, joten todellisia haasteita odottava ei niitä löydä. Mutta ei se ole tarkoituskaan, sillä peli on rento ja todella mukava kokemus.
Majin on aivan älyttömän sympaattinen ja veikeä matkakumppani, jonka kanssa kelpaa kulkea läpi kauniiden ja unenomaisten maisemien selvitellen kevyitä pulmia ja oppien lisää maailman traagisesta historiasta. Vuoden positiivisimpia peliyllätyksiä!
Maaginen maailma
Hayao Miyazakin tunnelmia? Ei kai hän peliin liity? No ei, mutta voisi hyvin liittyä, sen verran lähellä Majin on hänen legendaaristen elokuviensa tunnelmaa. Pelin kaunis ja unenomainen maailma sekä lämmin ystävyyssuhde kahden epätodennäköisen kaverin välillä ovat varmasti saaneet ainakin jossain määrin vaikutteita Miyazakin tuotannosta.
Ja jos se tuotanto ei ole tuttu, heti mars kauppaan ja Henkien kätkemä sekä Kikin lähettipalvelu mukaan!