Sienivaltakunnassa tapahtuu jälleen kummia. Mysteerinen tauti on passittanut valtakunnan asukit valkotakkien huomaan, mutta ongelma ei suinkaan rajoitu pelkästään sairaalan sänkytilan puutteeseen. Toad-parat ovat nimittäin paisuneet hervottomiksi palleroiksi, jotka murskaavat vieriessään kaiken alleen. Luonnollisesti prinsessa Peach lähettää Marion ja Luigin selvittämään tilannetta, mutta Nintendon ikonimaisen putkimiesduon epäonneksi tapauksen taustalla ei olekaan tuttu ja turvallinen Bowser, vaan veikeästi naureskeleva ja suorastaan ufomainen pikkumies Fawful. Uudesta konnasta huolimatta Bowser ei jää taka-alalle. Päinvastoin. Kolmas Mario & Luigi -roolipeli on syystäkin ansainnut lisänimensä Bowser’s Inside Story. Fawfulin ovelaakin ovelamman juonen ansiosta Bowser onnistuu vahingossa imaisemaan viiksekkäät veljekset ja puolet Peachin linnan irtaimistosta sisäänsä, minkä seurauksena koopa-kuninkaan sisälmyksistä on muotoutunut sokkeloisia tasohyppelykenttiä – sillä erotuksella, että perinteisten goombien ja laava-ansojen sijaan vastassa on pöpöjä ja vatsahappoja. Loukkuun jääneet putkimiehet eivät kykene yksin estämään Fawfulin maailmanvalloitussuunnitelmia, joten lähes koko show’n varastaakin veljeksiä sisällään kantava Bowser. Bowser’s Inside Story on erinomainen sekoitus mitä eriskummallisimpia ideoita, joita hullunkurisesta lähtökohdasta on saatu revittyä irti. Kun Bowser seikkailee perinteisen japanilaisroolipelin tavoin Sienivaltakunnassa, veljekset matkaavat tasohyppelymäisissä kentissä manipuloimassa arkkivihollisensa lihaksistoja ja muistipankkeja väkevöidäkseen tätä uutta uhkaa vastaan. Vastaavasti myös Bowser voi edesauttaa Marion ja Luigin etenemistä esimerkiksi juomalla vettä, jolloin veljekset saavat vastaansa uintikentän.
Röörit puhtaiksi
Symbioottisesta suhteesta revitään irti niin huumoria kuin peli-iloakin, sillä uusien kykyjen avaaminen ja hahmojen välillä loikkiminen tuovat mukanaan tavanomaisten tilanteiden lisäksi mainioita minipelejä, joissa ajoitetaan näppäinten painalluksia tai leikitellään DS:n kosketusnäytöllä ja mikrofonilla. Erilaisia kommelluksia ja uusia minipelejä kohdataan sen verran tiheään tahtiin jopa loppumetreillä, ettei kyllästyminen pääse iskemään pelin noin 22 tuntiin venyvän tarinan aikana. Tämän lisäksi mukana on useita sivutehtäviä ja ympäristöjä, joiden tutkiminen on täysin vapaa-ehtoista. Silti niitä kolutessa aikamittariin kertyy hyvin viihdyttäviä lisätunteja. Marion ja Luigin edellisten roolipelikommellusten tapaan Bowser’s Inside Storyssa perinteiset vuoropohjaiset taistelut ovat pullollaan nappien painallusta vaativia hyökkäyksiä ja puolustusliikkeitä. Tälläkin kertaa taistelut ovat hauskoja ja täynnä nokkelia oivalluksia, kun mukaan otetaan erikoishyökkäykset, joista jokainen on omaa taitoa vaativa minipeli itsessään. Siinä missä Mario ja Luigi pistävät vatsalaukun kammotuksia poikki ja pinoon napinpainalluksin, Bowserin erikoishyökkäykset hyödyntävät näppärästi kosketusnäyttöä. Mukavinta on, etteivät siirrokset ohjaustyylistä toiseen tule täysin puun takaa, sillä peli ilmoittaa aina hyvissä ajoin, milloin kynä on kaivettava esille. Bowser’s Inside Story on huolella ja rakkaudella tehty lisäys tuttuun roolipelisarjaan, joka osoittaa Nintendon yhä välittävän muistakin kuin Wii Fit -pelaajista. Bowserin nostamista pääsankarin rooliin on kiiteltävä, sillä veikeästä italiaanopuheestaan huolimatta Mario ja Luigi olisivat yksinään hieman eleettömiä pääsankareita roolipeliin, jopa humoristiseen sellaiseen. Nyt Bowserista on löydetty uudenlaista karismaa ja jopa uhkaavuutta, jollaista koopa-kuninkaasta ei aina irtoa.