Uusin Paper Mario saattoi erkaantua yhä enemmän roolipelijuuriltaan, mutta Mario & Luigi -sarjan ystävillä ei ole hätäpäivää. Viiksekkään duon neljäs roolipeliseikkailu Dream Team Bros. seuraa edeltäjiensä huumorinkukilla viitoitettua tietä, vaikkakin hieman uneliain askelin. Mahtavan Bowser’s Inside Storyn seuraaja vaihtaa Bowserin vatsahappojen ja bakteerien täyttämät sisuskalut värikkääseen unimaailmaan, jonne putkimiehet pääsevät matkaamaan Luigin syväluotaavien unenlahjojen ja edesmenneeksi luullun Pi’illo-sivilisaation prinssi Dreambertin avustuksella.
Dream Team Bros. yrittääkin parhaansa mukaan toistaa Bowser’s Inside Storyssa ihastuttaneita ideoita. Pääosa pelistä pelataan perinteisen japanilaisroolipelin tavoin turistirysämäisellä Pi’illo-saarella, mutta tasaisin väliajoin vierailtavassa unimaailmassa ratkotaan pulmia kaksiulotteisen tasoloikan muodossa.
Portit unimaailmaan aukeavat, kun iänikuinen torkkuja Luigi iskee päänsä tyynyyn. Tämä tapahtuu ennalta määrätyissä paikoissa, joissa unimaailma muovautuu osittain Luigin alitajunnan mukaiseksi. Seurauksena portin läpi loikkaava Mario saa aina aisaparikseen veljensä itsestään luoman mielikuvan, Unelma-Luigin, joka on todellisuutta kaikin puoli parempi ja pikselin verran komeampi.
Inception-henkinen idea on sekä hauska että kekseliäs, mutta se voisi toki mennä syvemmällekin. Pelaajat voivat tökkiä ja venyttää torkkuvan Luigin naamataulua 3DS:n kosketusnäytön avulla, jolloin ärsykkeet heijastuvat yläruudun unimaailmaan. Puiden oksat liikkuvat samaan suuntaan kuin Luigin viikset, kun taas torkkujan nenää kutittamalla saadaan aikaiseksi pyörremyrsky.
Vaikka uusia ja erittäin hauskoja ideoita nähdään jopa yli 40-tuntisen seikkailun loppumetreillä asti, ne kaipaisivat roiman lisäannoksen vapautta. Nyt niitä hyödynnetään vain tietyissä unimaailmojen huoneissa, mikä on toki toimiva, mutta samalla rajoittunut ratkaisu. Lisäksi Dream Team Bros.:n unimaailmat tuntuvat huomattavasti irrallisemmilta kuin Bowser’s Inside Storyn rakenteeseen nerokkaasti sidotut vatsalaukkuseikkailut.
Onneksi Dream Team Bros. ei hyydy muotoseikkoihin. Laajoista roolipeli- ja tasoloikkamaailmoista irtoaa irti yllin kyllin peli-iloa varsinaisen päätarinan ulkopuolellakin, mutta Marion ja Luigin edellisten seikkailujen tapaan peli loistaa kekseliäissä taisteluissaan. Vuoropohjaisia yhteenottoja maustetaan jälleen nappien painallusta vaativilla hyökkäyksillä ja puolustusliikkeillä, jotka vaativat ajoitusta ja vihollisten liikkeiden lukemista.
Erityisesti pomokahakoissa hymy on usein herkässä, kun onnistuneet puolustusliikkeet käynnistävät toinen toistaan hämmentävämpiä tapahtumaketjuja. Veljesten yhteishyökkäykset ovat tuttuun tapaan näppäriä minipelejä, joista viihdyttävimmät löytyvät tällä kertaa unimaailman taisteluista.
Kolmanteen ulottuvuuteen päivittynyt ulkoasu on vuorostaan yllättävän näyttävä, vaikka edeltäjien 2D-ilme aikoinaan ihastuttikin suuresti. Kaksiulotteisina pysyneet hahmot pistävät kieltämättä hieman silmään, mutta ainakin ne ovat eleineen yhtä monipuolisia ja hauskoja kuin ennenkin.
Mario & Luigi: Dream Team Bros. on mainio lisäys vauhdikkaaseen roolipelisarjaan, vaikka se jääkin kekseliäisyydessään ja rakenteessaan edeltäjänsä jalkoihin. Osasyynä on unimaailman osittain hukattu potentiaali, mutta myös pelin tuplaantunut pituus näkyy hitaammin käyntiin lähtevissä tapahtumissa sekä hetkittäin hyytyvissä vitseissä. Notkahdus ei kuitenkaan tunnu niin merkittävältä loppuun asti hiotusta pelimekaniikasta, kekseliäistä unipulmista ja tutkittavaa pullollaan olevasta pelimaailmasta nauttiessa.